Operaatio hiekan lapiointi: tupa

M:n mielestä hiekan lapiointi ei olisi mikään iso homma ja hoituisi kuin lasten leikki. Voiko mies olla enää enempää vääräs!? Taas opittiin, että pessimisti maan perii eikä optimisti.

Kevyttä pintakerrosta oli kiva lapioida, mutta mitä syvemmälle hiekan lapioinnissa päästiin, sitä useammin lapio tyssäsi pelkkiin kiviin. Jossain vaiheessa lapiointi tuntuikin epätoivoiselta, sillä aina kun lapion löi hiekkaan, se kilahti hervottoman kokoiseen kiveen, jonka hiekan alta rautakangella kampeaminen saattoi kestää puolikin tuntia ja vei kaikki voimat. Että helppoa kuin lasten leikki, niin taas...

Mutta siinähän se sisu kasvaa tälläisiä kivenlohkareita pyöritelles! Nämä kivet siis kaivettu tuvan hiekasta esiin. (Tuo betonihäkkyrä kuvassa on siis kellari, jonka korkeat betoniseinät kaadettiin ja kuoppa täytettiin kivillä)

Ettei mikään ihmekään miksei se lapio oikein uponnut hiekkaan vaikka kuinka yritti...

Kivet on joko alunperin olleet talon rakennuspaikan maassa ja jätetty pohjaksi tai ne on vartavasten tuotu hiekan täytteeksi ja muurin perustusten tueksi.

Tässä pyöriteltiin ne kivet traktorin peräkauhaan jotka vain pystyttiin. Se että kivet sai tuosta hiekkaylämäestä ylös ja kynnyksen yli vaati yhden jos toisenkin ärräpään, M:ltä tais revähtää selkä ja E:ltä melkein jäi varpaat vierähtävän kiven alle. Hengissä kuitenkin ainakin vielä ollaan. 

Tuossa pelkästään tuvasta tulleet pienet ja "pienet" kivet, jotka vaan saatiin liikkeelle. Loput jätetäänkin sitten sisälle ja joko halkaistaan ne ja kannetaan ulos, vedetään kivijalan alta pois, kaivetaan maahan tai jätetään pohjalle niskaparrujen tueksi. Kevät näyttää mitä niille tehdään.

Tähän loppuun vielä M:n tekemä video :D

E&M

Betonin purkaminen

Lankkujen jälkeen alettiin aukaista lattian n. 10 cm paksuista betonikerrosta. Betoni oli pakko purkaa, sillä aikanaan mökkiä rakennettaessa betonin laittaminen lattiaan ei ollut hyvä idea ainakaan, kun välissä ei ole kunnon ilmarakoa. Betoni nimittäin makaa lattian alla olevan hiekan päällä, joka on nostattanut kosteuden betoniin ja siitä eristeeseen ja homehduttanut lankkujen alapintoja. Nyt siis tarkoituksena on purkaa betoni, kaivaa hiekat kivijalkojen alaosaan asti pois ja tehdä uusi ns. rossipohja. Rossipohjan tarkoituksena on antaa ilman kiertää lattian alla, jotta kosteuden nousu lattiaan pystytään estämään. Lattian ja maan väliin jätetään siis kunnollinen tuuletusväli ns. ryömintätila joka sitten tuulettuu kivijalan "kissanluukkujen" kautta.

Alkuun ensin muutama kuva keskeltä painuneesta ja lohkeilleesta betonista. Betoni on painunut, koska sen alla olevaa maata ei ole tampattu kunnolla ja se on ensin päässyt painumaan ja samalla valahdattanut betonin.

Tuvassa aloitettiin vähän jo murtamaan betonia.

Tästä makuuhuoneesta otetusta kuvasta näkee miten betoni on painunut keskeltä...

Tuo musta aine, joka näkyy hirressä juuri betonin reunan yläpuolella on ei-niin-terveellistä kreosiittia eli kivihiilitervaa, jota on aikanaan käytetty kosteuseristeenä tai sitten se on pikeä. Arvailun varaan jää kumpaa se on...

 

Betonin alta paljastuikin sitten tuvassa kosteaa ja muissa huoneissa kuivempaa hiekkaa ja paljon pieniä kiviä.

 

Sitten vain tuota hiekkaa kaivamaan ja ulos kärräämään!

E&M

Lattilankkujen irrotus

Kuten on jo selvinnytkin, remontti ei sitten jäänytkään pelkkiin seiniin. Päätettiin sitten, että kun ollaan kerran jo aloitettukin niin viedään koko homma loppuun asti. Eli lattiat aukaistiin kaikista huoneista paitsi kuistista. Ensin lähtivät lankut tuvasta.

Tässä näkyy lankkujen tukipuut "niskat", kellarinkuoppa ja eristeenä käytetty karhuntalja. Alla betoni.

Villat olivat pahasti homehtuneita etenkin siitä kohdasta, missä tiskikaappi oli eli tuvanovensuusta heti vasemmalla.

Myös lattialankkujen alapinnassa, kuten ensimmäisen kuvan niskahirsissäkin on valkoista jauho/pölymäistä hometta. Erään nettisivun mukaan home haisee ummehtuneelta tai kostealta maakellarilta tai mullalta, ja lankkujen irrottamisen jälkeen tuvassa todellakin haisi juuri siltä! Samaisen nettisivun mukaan valkoinen home vaatii eniten kosteutta, sitten tulee siniset ja harmaat homeet. Musta home (hirret tummentanut?) kestää parhaiten kuivuutta. Anyway, ei nämä mitään terveellisiä mökkikavereita todellakaan olisi olleet, joten parempi vaan, että avattiin lattiat ja alettiin purkaa betonia niin saatiin kkosteus pois ja ilma vaihtumaan.

Tuvan seinien lähes mustista alahirsistä saadaan myöhemmin tarkempaa tietoa esim. mikä tummuuden on aiheuttanut. Raportoidaan siitä sitten myöhemmin kun tiedetään paremmin.

Tässä M irrottaa pikkumakuuhuoneen niskoja. Lattialla oli paksut lastulevyt ja sen alla tukipuut ja betoni. Isommassa makuuhuoneessa lankut, mutta muuten samanlaista. Sieltä ei vaan satuttu ottamaan yhtäkään kuvaa.

E&M

"Pieni pintaremontti" alkakoon

Syyskuussa aloitettiinkin sitten sisätilojen kunnostaminen. Sisältä kanneettiin säästettävät tavarat talteen. Sitten päästiinkin repimään niitä seinäpaneeleja pois. Remontinhan piti alunperin loppua paneelien irrottamiseen, mutta jostain kumman syystä remontti sitten lähtikin vähän käsistä ja laajeni koko mökkiä koskevaksi. :)

Paneelit irrotettiin ensimmäisenä tuvasta. Päätettiin M:n kanssa kuitenkin kurkistaa, millainen seinäpinta kaikkien levyjen alta paljastuu. Mielenkiintoisinta kuitenkin oli, että purkaminen satuttiin vahingossa aloittamaan juuri siitä kohtaa seinästä, josta paljastui vanha hevosmuurahaisten pesä! Tämä kyseinen seinä on siis tuvan ja ison makuukamarin välissä. Hevosmuurahaisethan ovat niitä isoja n. 1,5 cm mittaisia jättiläismurkkuja, jotka purevat pirun lujaa ja tekevät pesänsä mielellään puun sisälle kaivaen sinne onkaloita. Niitä näkyi tallustelemassa aina siellä täällä mökkiä ja pelättiinkin niillä olevan pesä jossakin. Noh... ne olivat siis päättäneet tehdä pesänsä hirsiseinään! Aluksi näky oli järkytys, kun valo kajasti syödystä hirrestä läpi, mutta toisaalta se on luonnon oma taideteos. Lopulta juttu vain nauratti, ja parasta olisi jos pesä olisi ollut vähän keskemmällä eikä ihan niin ovenpielessä, niin sen olisi voinut kehystää! Olisi tullut aika persoonallinen taulu :). Tämä taitaa olla ihan eka kuva murkkutaiteesta höystettynä varmuuden vuoksi muurahaismyrkyllä.

Tämä kuva on makuuhuoneen puolelta.

Koska alta paljastui tollanen ylläri, niin se antoi sitten syyn avata kaikki seinät uuden murkkupesän pelossa. Mitään muuta pesää ei kuitenkaan löytynyt, vaan esiin tuli enemmän tai vähemmän hyväkuntoista hirttä. Hirsien esiinsaamisessa oli kyllä oma työnsä, sillä muovipaneelien alla oli vaihdellen ohutta kovalevyä, jonka alla tapetoitua vanhaa haperoa lastulevyä, jonka alla aikanaan seinään kosteana pingotettua ja miljoonalla pienellä käsintaotulla pinkopahvinaulalla kiinnitetty pinkopahvia.

Tässä vuorostaan kuva siitä millaiselta esimerkiksi makuuhuoneessa näytti kun koko seinän peittävä paneeli oli poistettu. Voi päätellä, että ikkunat ovat joskus vuotaneet ja paneeli hiottanut seiniä.

Eri huoneista paljastuikin sitten eri kunnossa olevaa hirsiseinää, tummasta vaaleaan hirteen (tummunut jotain hometta?), kirvellä piiluttua ja sahalla sahattua, pellavalla tai sammalella tilkittyjä. Tässäpä kuvia eri huoneiden seinistä.

Kuvakulma pihanovelta kuistiin. Vasemmalla tuvanovi ja oikealla pikkumakkarin ovi.

Hellannurkasta katsottuna. Etenkin nuo alahirret ovat tummia, melkein kuin sisällä olisi aikoinaan ollut savusauna. Nokea se ei kuitenkaan ole, vaan kenties jotain puuta tummentavaa homesientä... ovat ne kylläpinnasta vähän haperojaki eli ei ihan priimaa hirttä.

Tuvasta myös, mutta tällä kertaa makuuhuoneeseen päin.

 

Makuuhuoneen ja keittiönvälisestä ovesta kuvattuna makuuhuoneeseen päin.

Pikkumakuuhuoneen seinät ovat varmaan parhaimmassa kunnossa. Tämä kuva otettu silloin, kun remppa oli levinnyt jo lattioihin. Siitä myöhemmin lisää...

Sammaltilkettä...

 ... ja pellavanauhaa...