Tää on sama kuva joka esiintyi jo edellisessä kirjoituksessa. Käytän tätä taas, koska parempaa kuvaa tästä tuvantakana olleen pellon tilateesta enne raivausta ei ole. Tästä kuitenkin näkee miten umpeenkasvanut pelto on, koska siitä ei voi erottaa mitään selkeitä rajoja pellon pajukon ja oikean metsän välillä. Tuo musta kasa kuvan etuosassa on tiilistä kasattu "grilli". Grillin jälkeen maasto alkaa laskemaan pellolle. Grillin takana näkyy heti valtava pajupusikko, joka on vielä piha-alueella. Siinävaiheessa viimeistään huomasi, että pelto erottautuu varsinaisesta pihapiiristä ojalla, jonka päälle astuttuaan humahti kuoppaan kaiken nokkos-horsma-heinäkerroksen läpi. Keskellä peltoa, tuon pajupusikon takana voi nähdä myös koivuja joista pari jätettiin pystyyn ja muut kaadettiin.
Taistelu pajujen kanssa alkoi kirjaimellisesti siitä, että M. rupesi riehumaan moottorisahan ja raivaussahan kanssa ja E. vesurin kanssa ja sitä mukaa, kun pajua kaatui, se pistettiin palamaan keskellä peltoa tehtyyn nuotioon. Raivaustyötä ympäri markkia vaikeutti erityisesti se, villiintynyt aluskasvillisuus piti ensin saada lakoamaan, jotta pääsi edes jotenkin liikkumaan. Reilusti metrinmittaiset maitohorsmat, nokkoset ja tiheä viiltoheinä olivat käytännössä katsoen vallaneet etenkin pellon ja navetanympäryksen. Hankalaa oli myös se, että pajujen oli annettu vuosia villiintyä keskenään, joten suurimpien pusikkojen kaataminen ei ollut mitenkään helppoa. Yhdestä juurakosta kasvoi reidenpaksuinen päärunko ja miljoona pienempää oksaa. Ensin piti saada kaikki muut edestä pois, jotta pääsi käsiksi päärunkoon, eikä sitkeän pajun sahaaminen oo mitään helpointa puuhaa.
Sitä mukaa kun elävät pajut saatiin kaadettua, heinikon alta paljastui muutamia vuosia sitten kaadettuja pajuja ja koivunrunkoja, joille ei kuitenkaan oltu viitsitty tehdä sen enempää, vaan ne oli jätetty paikalleen makaamaan. Koivut sahattiin polttopuiksi ja kaikki polttopuuksi kelpaamamaton tai liian pieneksi piperrykseksi menevä pistettiin nuotioon palamaan.
Raivaamisessa apuna olivat vuorollaan M:n äiti ja eno, ja silti raivaamiseen kului useampia päiviä. Arkipäivinä työt aloitettiin klo 17 ja jatkettiin iltamyöhään asti ja viikonloppuna oltiin aamusta iltaan. Loppujen lopuksi pelto saatiin kuitenkin raivattua ja suurimmilta vahingoilta vältyttiin, lukuunottamatta E:n käden palovammaa, lukuisia naarmuja ja mustelmia :D Taistelu pajujen kans voi olla siis jokseenki vaarallista!
Tästäkään ei oo juuri parempaa kuvaa, mutta tältä siis pellolla näytti suuren pajutaistelun jälkeen (kuva on vähän epätarkka ilmassa olleen savun ja ehkä kameran tärähtämisen takia...) Kuvassa palaa siis nuotio, sinne oli kokoajan jotain risua ja keppiä heitettäväksi. Nuo tummat kasat tuossa nuotion vasemmalla puolella ovat ojan kohtaan säästettyjä isoja pajunoksia, joista tehtiin klapeja. Pellon ja metsän välillä erottuu nyt selkeät rajat.
Seuraava taistelu olikin sitten takapihan koivujen kanssa, ne kaadettiin M:n kanssa kahdestaan. Koivut oli kasvaneet valonpuutteen takia vain pituuttaan ja suurin osa oksista oli latvustossa. Tästä kuvasta saa jonkilainsen käsityksen millaisia koivut olivat. Koko takapiha oli siis täynnä tuollaista pitkänhuiskeaa koivua ja varmaan joka viides jätettiin pystyyn, eli niitä kaadettiin monta! Näin muuten vaan on pakko lisätä, että takapihalta kahden puun välistä löytyi riuku ja sanko... Aina ei voi kaikkea ymmärtää.
Tää toinen kuva on kans otettu vahingossa talon toisen sivun puista. Takapihan raivaamisen yhteydessä kaadettiin tästä puita niin, että talon seinästä puurajaan on nyt useampi metri.
Harvennusmäärä näkyy tästä talvella otetusta kuvasta paremmin!
Täs talon vieres näkyy se puukasa, joka saatiin pelkästään takapihan koivuista (ihmeellisen värinen kuva...). Kasa ei näytä tälläsenään miltään kun puun latvat on nuon lirvuja latvasta, mutta kyllä siitä sitte loppujen lopuksi tuli aika määrä kalpia! Puiden alusta asti tekeminen ei tosiaan ollu mikää pikkujuttu niinku luulis. Ensin puut tosiaan kaadettiin, annettiin kuivaa, sahattiin sopiviksi pätkiksi, kannettiin puulatohon, annettiin kuivaa, halkaistiin klapeiksi (me tehtiin se kirveillä kun sirkkeliä ei ollu, siihen meni yks viikonloppu...), kasattiin pinoon ja sitte vasta voitiin polttaa niitä! Hommaa riittämiin!
Lopulta klapit tosiaan koottiin hienoksi pinoksi puulatohon. E. olis heitelly puut vaan nurkkaan sikinsokin, mutta insinööri halusi koota niistä siistin ja symmetisen pinon, mut tääki kertoo jotain luonne-eroista :D
Lopuksi vielä hifistelykuva punaisena hehkuvasta nuotiosta syyskuun pimenevässä yössä. Nuotio herättää tunteita, ainakin voitonriemuisia, jos sinne saa heittää palamaan risut, pajun- tai koivunoksat, jotka on ensin raapinu sut verille kun oot niitten kans aikas riuhtonu ja tapellu :D
E&M
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti