sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Taistelu pajujen kanssa

Aiemmin jo oli puhe, että mökin takana olevan pellon raivaamisesta tulisi kuvia ja tekstiä. Tässäpä siitä jotain. Valitettavasti ei tajuttu silloin ennen raivaamista ottaa mitään virallisia kuvia, joista näkisi selkeästi, kuinka paljon sitä pajua ja puuta oli tontille päässyt kasvamaan, mutta sitä oli paljon! Toivottavasti näistä "vahingossa" otetuista kuvista tilanne valottuu edes jotenkin.

Tää on sama kuva joka esiintyi jo edellisessä kirjoituksessa. Käytän tätä taas, koska parempaa kuvaa tästä tuvantakana olleen pellon tilateesta enne raivausta ei ole. Tästä kuitenkin näkee miten umpeenkasvanut pelto on, koska siitä ei voi erottaa mitään selkeitä rajoja pellon pajukon ja oikean metsän välillä. Tuo musta kasa kuvan etuosassa on tiilistä kasattu "grilli". Grillin jälkeen maasto alkaa laskemaan pellolle. Grillin takana näkyy heti valtava pajupusikko, joka on vielä piha-alueella. Siinävaiheessa viimeistään huomasi, että pelto erottautuu varsinaisesta pihapiiristä ojalla, jonka päälle astuttuaan humahti kuoppaan kaiken nokkos-horsma-heinäkerroksen läpi. Keskellä peltoa, tuon pajupusikon takana voi nähdä myös koivuja joista pari jätettiin pystyyn ja muut kaadettiin.


Taistelu pajujen kanssa alkoi kirjaimellisesti siitä, että M. rupesi riehumaan moottorisahan ja raivaussahan kanssa ja E. vesurin kanssa ja sitä mukaa, kun pajua kaatui, se pistettiin palamaan keskellä peltoa tehtyyn nuotioon. Raivaustyötä ympäri markkia vaikeutti erityisesti se, villiintynyt aluskasvillisuus piti ensin saada lakoamaan, jotta pääsi edes jotenkin liikkumaan. Reilusti metrinmittaiset maitohorsmat, nokkoset ja tiheä viiltoheinä olivat käytännössä katsoen vallaneet etenkin pellon ja navetanympäryksen. Hankalaa oli myös se, että pajujen oli annettu vuosia villiintyä keskenään, joten suurimpien pusikkojen kaataminen ei ollut mitenkään helppoa. Yhdestä juurakosta kasvoi reidenpaksuinen päärunko ja miljoona pienempää oksaa. Ensin piti saada kaikki muut edestä pois, jotta pääsi käsiksi päärunkoon, eikä sitkeän pajun sahaaminen oo mitään helpointa puuhaa. 

Sitä mukaa kun elävät pajut saatiin kaadettua, heinikon alta paljastui muutamia vuosia sitten kaadettuja pajuja ja koivunrunkoja, joille ei kuitenkaan oltu viitsitty tehdä sen enempää, vaan ne oli jätetty paikalleen makaamaan. Koivut sahattiin polttopuiksi ja kaikki polttopuuksi kelpaamamaton tai liian pieneksi piperrykseksi menevä pistettiin nuotioon palamaan. 


Raivaamisessa apuna olivat vuorollaan M:n äiti ja eno, ja silti raivaamiseen kului useampia päiviä. Arkipäivinä työt aloitettiin klo 17 ja jatkettiin iltamyöhään asti ja viikonloppuna oltiin aamusta iltaan. Loppujen lopuksi pelto saatiin kuitenkin raivattua ja suurimmilta vahingoilta vältyttiin, lukuunottamatta E:n käden palovammaa, lukuisia naarmuja ja mustelmia :D Taistelu pajujen kans voi olla siis jokseenki vaarallista!

Tästäkään ei oo juuri parempaa kuvaa, mutta tältä siis pellolla näytti suuren pajutaistelun jälkeen (kuva on vähän epätarkka ilmassa olleen savun ja ehkä kameran tärähtämisen takia...) Kuvassa palaa siis nuotio, sinne oli kokoajan jotain risua ja keppiä heitettäväksi. Nuo tummat kasat tuossa nuotion vasemmalla puolella ovat ojan kohtaan säästettyjä isoja pajunoksia, joista tehtiin klapeja. Pellon ja metsän välillä erottuu nyt selkeät rajat.



Seuraava taistelu olikin sitten takapihan koivujen kanssa, ne kaadettiin M:n kanssa kahdestaan. Koivut oli kasvaneet valonpuutteen takia vain pituuttaan ja suurin osa oksista oli latvustossa. Tästä kuvasta saa jonkilainsen käsityksen millaisia koivut olivat. Koko takapiha oli siis täynnä tuollaista pitkänhuiskeaa koivua ja varmaan joka viides jätettiin pystyyn, eli niitä kaadettiin monta! Näin muuten vaan on pakko lisätä, että takapihalta kahden puun välistä löytyi riuku ja sanko... Aina ei voi kaikkea ymmärtää.



Tää toinen kuva on kans otettu vahingossa talon toisen sivun puista. Takapihan raivaamisen yhteydessä kaadettiin tästä puita niin, että talon seinästä puurajaan on nyt useampi metri.


Harvennusmäärä näkyy tästä talvella otetusta kuvasta paremmin!



Täs talon vieres näkyy se puukasa, joka saatiin pelkästään takapihan koivuista (ihmeellisen värinen kuva...). Kasa ei näytä tälläsenään miltään kun puun latvat on nuon lirvuja latvasta, mutta kyllä siitä sitte loppujen lopuksi tuli aika määrä kalpia! Puiden alusta asti tekeminen ei tosiaan ollu mikää pikkujuttu niinku luulis. Ensin puut tosiaan kaadettiin, annettiin kuivaa, sahattiin sopiviksi pätkiksi, kannettiin puulatohon, annettiin kuivaa,  halkaistiin klapeiksi (me tehtiin se kirveillä kun sirkkeliä ei ollu, siihen meni yks viikonloppu...), kasattiin pinoon ja sitte vasta voitiin polttaa niitä! Hommaa riittämiin!


Lopulta klapit tosiaan koottiin hienoksi pinoksi puulatohon. E. olis heitelly puut vaan nurkkaan sikinsokin, mutta insinööri halusi koota niistä siistin ja symmetisen pinon, mut tääki kertoo jotain luonne-eroista :D


Lopuksi vielä hifistelykuva punaisena hehkuvasta nuotiosta syyskuun pimenevässä yössä. Nuotio herättää tunteita, ainakin voitonriemuisia, jos sinne saa heittää palamaan risut, pajun- tai koivunoksat, jotka on ensin raapinu sut verille kun oot niitten kans aikas riuhtonu ja tapellu :D


E&M

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

"Mummonmökki"

Hiphei!

Tervetuloa lukemaan blogiamme! Blogi perustettiin pääasiassa sen takia, että tutut ja sukulaiset ja muut projektista kiinnostuneet pysyisivät kärryillä, että missä vaiheessa sielä meidän mökillä nyt mennään. Idea blogin kirjoittamisesta tuli vasta näin reilu puolivuotta myöhässä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vai?

Halu saada oma mökki lähti siitä, että meidän opiskelijavuokrakämpässä ei ole omaa pihaa ollenkaan, joten haluttiin joku oma paikka missä saa vastapainoa tietokoneen edessä istumiselle. Samalla näkee myös omien kättensä jäljen ja saa hyvillä mielin sanoa, että tämä ja tämäkin on itse tehty. Jossain vaiheessa kävi mielessä, että mökistä voisi tehdä asuttavan, mutta päätettiin sitten pitää se vain ihan mökkinä, jonne mennä lepuuttamaan hermoja ja tekemään jotain silloin kun huvittaa, jos huvittaa. Parasta on vielä se, että millään ei ole pakottavia aikatauluja, muutenhan siitä stressin sais!

Kaikkihan alkoi kauniina elokuisena iltapäivänä 2010 siitä, että M rupesi googlettelemaan mökkejä Etelä-Pohjanmaan alueelta ihan aikansa kuluksi. E:kin siitä sitten innostui ja ruvettiin yhdessä etsimään niitä vaikka mitään ostoaikeita ei ollutkaan. Taisi sitten olla jo
seuraavana päivänä, kun E keksi kirjoittaa googleen sanat "mummonmökki paikasta x" (emme halua paljastaa paikkakuntaa tänne netin ihmeelliseen maailmaan...) ja sieltähän sitten pompsahti ilmoitus, jossa myytiin vanhaa rähjäistä mökkiä nimellä mummonmökki, ja juuri sieltä paikkakunnalta mistä etsittiinkin! Siinäpä sitten kuvia ihmettelemään, eikä mennyt kauaakaan kun M otti ja soitti myyjälle ja taidettiin samantien lähteä paikkaa katsomaan.


Seuraavana luvassa siis kuvasatoa siitä miltä markilla näytti ennen kuin päästiin paikkoja raivaamaan...

Tässä kuvassa se "mummonmökki". On kyllä vähän kärsineen näköinen. Talo pihapiirineen rakennettu 1950-luvulla.Taloon tulee sähkö, mutta ei juoksevaa vettä. Vettä saa omasta kaivosta noin 100 metrin päästä mökistä tällä hetkellä itse kantamalla. :)


Seuraavassa kuvassa näkyy tuo vanha pelto talon ja aitan välissä. Myöhemmissä kuvissa ja teksteissä selviää, kuinka suuri työ sen raivaamisen eteen tehtiin...



Jos jostain E on katkera, niin siitä, että joku edellinen omistaja on leikannut tästä aitasta sen alkuperäisen oven pois (mutta ONNEKSI se on tallella lukkoineen päivineen), ja tilalle on laitettu tuo kauhea liukuovi! Aittaan meneminen on toki helpompaa, mutta silti! Jos oven haluaa takaisin paikoilleen, pitää aitan oviaukon vasemmanpuoleiset hirret vaihtaa uusiin oviaukon korkeudelle asti... :( Aitta on siirretty markille muualta.

Aitan vasemmalla puolella näkyy viinimarjapuskien valloittama maakellari, jonka kuulemma aikanaan irrallaan hyppineet vasikat ovat pilanneet kuopimalla maan kellarin ympäriltä pois ja niin kellarin eritys on kärsinyt.



Tässä kuvassa E on menossa ulkorakennukseen, joka on taloa vastapäätä pihan toisella puolella. Tässä rakennuksessa ovat karjakeittiö, sauna, vanhat navettatilat, viljasiilo, konekatos (josta joku edellinen omistaja on sahannut polttopuita suoraan seinistä!) Lopuksi koko rakennuksen perällä on kokonaan romahtanut lisäjatkos, joka on aikoinaan ollut konekatos tm. Sieltä lahonneiden ja romahtaneiden hirsien ja lautojen alta löytyi lahonnut reki. Mitä tuhlausta...!

Romahtanut lisäosa ja sahatut seinät...

Kuvassa vasemmalla pihavessa eli ulkohyysi :), joka ei kyllä taida paikalleen jäädä jahka ensi kesä koittaa...



E ei onneksi huomannut ukorakennukseen mennessänsä mikä ylläri siinä ovessa odotti. Heti ekalla käyntikerralla päästiin siis tutustumaan näihin iloisiin ystäviimme, megahämiksiin! Tämän koko jalasta jalkaan oli noin 2 cm, ja kuten kuvasta näkyy, tämä ei ole mikään pikkuhämis. Kuva on kyllä otettu lähikuvana, mutta vertaa hämistä naulan kokoon! Tavallaan hieno otus, mutta käteen sitä ei kyllä ottaisi. Sormella kyllä vähän uskaltaa tökkiä ;). Hyvä puoli näissä on se, että liikkuvat melko hitaasti eivätkä hypi päälle.

Samantyyppisiä, mutta pikimustia hämiksiä tavattiin myös sitten myöhemmin ympäri taloa, kun ne tuli esiin paneelien/rimojen väleistä. Lisäksi tää navetanovi osoittautui oikeeksi hämismagneetiksi, joten nykyään E:llä on tapana aina potkaista ovea ennen siitä kulkemista, jotta siinä hengailevat hämähäkit tippuu pois tai menee piiloon :)



Päästiin käymään jemma-avaimilla myös sisätiloissa, ja tältähän siellä näytti.
Tässä ekana sinnepäin oleva pohjapiirros, että tajuaa vähän mistä suunnasta kuvat on otettu:
Lisäksi talossahan on vintti, mutta siellä on vain yksi iso tila ja sahajauho/lankkupohja. Toimii hyvänä tavaroiden säilytyspaikkana.



Mökki myytiin irtaimistoineen eli kaikki noi tavarat tuli meidän onneksi/vaivoiksi kaupanpäällisiksi. Kuva otettu makuuhuoneesta tupaan päin.



Tässä kuvassa näkyy vähän tarkemmin tuo tuvan leivinuuni/hella-yhdistelmä.



Tää kuva on otettu uunista vastapäiseen seinään päin. Samalla näkyy nuo ei-niin-ihanat muovipuolipaneelin, jotka oli tarkoitus vain ottaa pois ja sen piti riittää remontiksi. Siitähän se remppahomma sitten lähtikin leviämään ympäri mökkiä ja pihapiiriä.... :)

Tästä vähän näkymää kuistilta pikkumakuuhuoneeseen päin. Siellä valmiiksi yksi päästävedettävä ja noita vanhanaikaisia nojatuolia, eipä tartte niitäkään huutokaupasta ostaa.



Näinkin tyylikäs sisustus löytyi makuuhuoneesta, täälä samaa paneelia, mutta vain koko seinän pituudelta. Kaikki tästä huoneesta taisi päätyä kaatopaikalle tai metallikeräykseen...Täältä lähti myös nuo kammotuspaneelit pois.



Pikkumakkari ovelta otettu kuva, jossa näkyy tuo päästävedettäväkin paremmin. Tässä huoneessa on lattiana paksu lastulevy, kun muualla on lankkulattia. Täällä seinät on välttyneet paneeleilta, mutta ei tuo lastulevykään nyt kauhean kiva oo.  



Viimeisenä kuvana vielä tuo pikkumakkarin pystymuuri. Luukut vaatii teräsharjaa ja hopeista miranolia, koko muuri muuta maalia.


Tästä siis lähdettiin liikenteeseen. Tarkoitus ei tosiaan ollu "räjäyttää" koko huushollia, mutta joskus vaan käy niin :D


E&M