Kuistin purku

Blogin päivitystä taas pitkästä aikaa. Mökillä ollaan oltu enemmän tai vähemmän aktiivisesti, vähän säästä ja motivaatiosta riippuen. Ennen lumien tuloa kuitenkin avattiin kuisti, jotta saatiin sieltä syksyllä 2010 sinne muista huoneista pyöritellyt kivet pois.

 

Tuettiin kuistia muutamalla tukipuulla ja pyöriteltiin kivet pois.... Ei muuten ollut mitään kevyitä kiviä. Nämä oli siis sellaisia kivenmötiköitä, joita ei saatu aikoinaan ikkunasta nostettua ulos. Joko kivet oli raskaampia ku muistettiinkaan, tai sitten on voimat vähentyneet ja muutenkin tullut laiskistuttua, kun noita ei oikein meinannut saada tuolta liikkeelle millään! Tarvittiin yks jos toinenkin voimasana, ja nopsat jalat, jotta ehti saada varpaat lierahtavan kiven alta pois. Ja sitä ruista ranteeseen...

Nyt ei tartte enää taiteilla tupahan keikkuvien kivien yli :). Noita ruskeita levyjä ei voitu ottaa pois, koska sitten kuistissa ei olisi mitään seiniä... Naulattiin koko seinän pituudelta tuohon eteen vain jotain muovipressua talven tuiskuilta ja lumelta suojaamaan.

Seuraava vaihe kuistissa tulee olemaan hirren vaihton ja kokonaan uuden lisäys. Oven oikealla puolella koko talon etuseinän pituudelta on yksi pahasti möhistynyt hirsi (ei kuitenkaan näy kuvassa). Siihen tilalle pitää saada uusi. Kuvassa näkyvään kuistin kohtaan puolestaan pitää laittaa kokonaan uusi tukihirsi, koska siitä puuttuu nyt sellainen. Kuten kuvasta näkyy, kuisti ja koko etuseinä makaa nyt osittain noiden kahden kuvassakin oven molemmin puolin näkyvien tukipaalujen varassa... Mutta nämä on sitten kevään juttuja, ne joutaa odottaa.

Tälläinen kasa kiviä saatiin kuistista pihalle kesää odottamaan, josko ne sitten siitä siirrettäisiin taas uuteen paikkaan... Toivottavasti ei kuitenkaan hartiavoimin!

E&M

Sekalaista seurakuntaa

Kesän aikana tehtiin vähän kaikenlaista... tässä parhaita paloja.

Piha aukaistiin ja kaivettiin sieltä esiin suurimmat kivet.

Kaivuri on kyllä siitä koominen työkone, että ihan mihin tahansa sillä menee kaivelemaan, nousee maasta aina vain suurempia ja suurempia kiviä!

Kesämyrsky kaatoi M:n kotipihasta pari isoa mäntyä. Niistä veistettiin uudet hirret, joilla voi vähän paikkalla huonoja hirsiä esim. isomman makuuhuoneen väliseinässä.

 

Ja tadaa! Valmiita hirsiä 4 kpl.

Ehtihän sitä nyt vähän luontokuvaillakin välillä. Tässä joku yökkönen. Oli aika leppoisa ja uninen otus!

 

E&M

Kivenpyörittäjien kylä

Lauantaina keskityttiin pitkästä aikaa mökin sisätiloihin. Jatkettiin keskenjäänyttä kuistin hiekan lapiointia, joka aloitettiin jo kevättalvella.

Kun kuisti saatiin tyhjättyä, ruvettiinkin sitten pyörittelemään kiviä muista huoneista kuistiin huoneesta huoneeseen- tekniikalla seinien alta. Nämä kivet oli tosiaan sellaisia ei jaksettu talvella nostaa ikkunasta. Hyvä kun suurimmat kivet sai edes miesvoimilla liikkumaan eteenpäin! E pyöritti ne jotka jaksoi, M ne jotka jäi jäljelle :). 

Tässä malliesimerkkinä kuva, jossa isommasta makkarista on seinän alta pyöritelty kivet pikkumakkariin, josta taas edelleen seinän alta pyöriteltiin ne kuistiin.

Alkoihan niitä kiviä sitten pikkuhiljaa kerääntyä.

 Ja sitten vielä enemmän.

Lopulta kuisti oli kivä täynnä. Mutta voin kertoa, että niiden tuohon saamiseksi vaadittiin hikeä, vähän vertakin, pari runnottua sormea ja melkein kyyneliäkin! Seuraavana aamuna olo kyllä oli kuin jyrän alle jääneellä, mutta tunsi ainakin tehneensä jotakin :D. Ja huom huom! Nämä ei todellakaan sitten oo mitään pikkukiviä joita tuosta nuon vaan pyöritellään, vaikka ne kuvissa jotenkin pieniltä näyttääkin.

Joka huoneeseen jätettiin suurimmat tai parhaimman muotoiset kivet uusien lattianiskojen tueksi.

Kaikki huoneet on nyt kuitenkin askeleen lähempänä lattian asennusta. Toki muurin perustus vaatii joka huoneessa tukea ja ainakin tuvassa sementtivallin, jotta muuri ei pääse romahtamaan. Muuraus ja tukemien onkin sitten seuraava murhe.

Kivet saavat nyt jäädä kuistiin odottamaan siirtämistä. Toki ne voidaan ehkä jättää kuistin lattian allekkin niin halutessa. Taidetaan kuitenkin jättää kuistin teko ihan viimeiseksi ja pannaan kivien päälle vaan silta, josta pääsee kävelemään tupaan, ettei tartte kivien päältä hyppiä.

E&M

Operaatio hiekan lapiointi: viimeinen huone eli makkari

Maaliskuun loppupuolella jatkettiin viimeisen huoneen aukikaivamista, joka oltiin aloitettu jo aikoja sitten. Vajaa puolet huoneesta oli siis lapioitu, joten "viime metreillä" mentiin :). Kuvassa oikealla näkyy siis jo aiemmin aukikaivettu seinänvierusta.

Eli ei muuta kuin hihat heilumaan! Muissa huoneissa oltiin tehty niin, että E lapioi ja M miehenä kaatoi painavia sankoja ikkunasta peräkauhaan. Tällä kertaa vaihdettiin osia niin, että tehtiin pienempiä sanogollisia jotka E jaksoi nostaa ja kaataa ikkunasta. Nyt niitä ei tarvinnut yrittää heittää traktorin peräkauhaan, vaan päätettiin kaataa hiekka suoraa ikkunasta maahan. Suunnitelmissa on myöhemmässä vaiheessa nimittäin vetää maata talon ulkopuolelta, kivijalan ympäriltä talosta poispäin. Silloin kaikki katolta valuva vesi valuu talosta poispäin, eikä jää makaamaan kivijalan juureen ja mädännyttämään kaikkea kuten tähän asti. Lattiasta tuleva hiekka tasattaisiin siis ikkunan alle kertyvästä kasasta aikanaan matalaksi.

Tähän vaiheeseen kaivuu suurinpiirtein saatiin kun E:n sisko perheineen ilmoitti tulevansa käymään ja tuovansa pullakaffit tullessansa. Oltiinkin kyllä ansaittu tauko, vaikka pullakaffit keskellä kaaosta kuulosti kovin eksoottiselta...

 

Pienimmät kaksoslikat tietenkin tykkäsi juoksennella alaspäin viettävässä pihassa ja isommat tenavat innostuivat lumitöihin, pyytämättä :). Ja saatiinhan me ne kaffitkin juotua keskellä lumista pihaa. Sehän on vain järjestelykysymys! 

Kaffia ja pullaa...

...lumitöitä... 

...ja iloista talviriehaa!

Vieraiden lähdettyä työt kuitenkin jakui ja saatiin huone valmiiksi. Ja taas näitä kiviä pukkas... Isoimmat niistä jätettiin sisälle...

 

... ja pienimmät heitettiin ikkunasta pihalle, josta ne joskus pitää taas jaksaa lastata traktorin peräkauhaan. Nyt takapihalla vaan oli lunta niin paljon, ettei traktoria tuohon olisi saanut ajettua.

Tuossa sitten vielä se hiekkakasa joka huoneesta tuli. Toki kasa oli huomattavasti korkeampi ennen levitystä, lähes ikkunan alakarmin tasalle.

Lähdettiin sitten vielä lopuksi käymään tontin rajalla olevalla ladolla, jonka M osti naapurilta. Hirsistä voi aikanaan tehdä pihasaunan, uuden ulkohyysin tai muuten vain jemmata hirret talteen.

Lunta oli ainakin paljon!

 Ja siinähän se mökki/lato nyt on, meidän markin navetan takana maiden rajalla. Etuosa on lautaa, koska se on toiminut aikanaan heinälatona, mutta toinen osa on hirsirunkoinen ja siellä on oikein ikkunakin. Hirsiosassa ovat aikoinaan asuneet talon alkuperäiset rakentajat odotellessaan oikean talon valmistumista. Ei ole helppoa elämä ollut 50-luvulla, kun useampilapsisen perheen on mitänyt mahtua max. 15 neliöiseen pieneen huoneeseen yhtä aikaa. Hirsien välejäkin on yritetty aikanaan kovasti tilkitä räteillä ja sanomalehdillä... Tiedä sitten onko siitä juurikaan ollut apua.

Ikkuna on nykyään tukittu laudoilla.

Tuossa keskellä näkyvä harmaa betonijuttu on aikoinaan ollut hella tai muuri, joten kyllä tässäkin on vain asuttu kun on ollut pakko.

Tätä siis tällä kertaa.

E&M

Operaatio hiekan lapiointi: pikkumakkari

Pikkumakuuhuoneen auki kaivaminen tapahtui yllättävän nopeasti, huolimatta sielläki olleista isoista kivistä. Hiekka vain sangolla ikkunasta traktorin peräkauhaan ja pikkukivet omaan kasaansa. Kuvia ei oikeastansa tästä vaiheesta ole muutakuin loppupäästä.

E on koko hiekankaivuuprojektin aikana odottanut hiekan seasta paljastuvan "suuren aarteen", joka vois olla esim. jotain piilotettua, arvokasta tai muuten vaan siistiä. Tästäkään kämpästä aarretta ei löytynyt, vain pala jonkin eläimen (toivottavasti vain eläimen!) leukaluuta. Koiran, ehkä?? Pitihän siitäkin ainoasta "aarteesta" ny kuva ottaa!

Ja sitten siitä hiekasta...

Lattia on siis mennyt samassa tasossa tuon pystymuurin siniharmahtavan muurinperustuksen kanssa. Perustuksen ja hiekan välissä oli siis tyhjää tilaa niskapaaluille, sitten tuli betoni. Perustuksen vieressä näkyykin hiekkavalli, joka jätettiin muuria tukemaan ettei se sortuisi. Noin paksu kerros hiekkaa huoneesta on siis roudattu pois, kuin mitä kynnyksenkin alla näkyy tyhjää. Karkea arvio n. 40-50 cm. Hiekkaa on siis lapioitu ja paljon!

Siinähän niitä hiekan seasta kaivetuttuja kiviä taas möllöttää. Ja ihan pikkiriikkisiähän ne on, eikö? No ei ne näin kuvis näytä niin isoilta ku miltä ne tuntuu siinä vaihees, kun niitä rautakangella hiki hatus väännät paikoiltansa. Täs vertailun vuoksi otetus kuvas E:n koon 36 tennari ja tämän huoneen isoin kivi. Eihän tuo nyt kyllä kiven painosta mitään kerro, mutta eihän ne kivet yleensä mitään köykääsiäkään oo...

Lattian aukikaivamisessa on ainakin myös se puoli, että kun tukitut kivijalkojen liitokskohdat kaivetaan auki, pääsee ilmakin kulkemaan niistä paremmin ja maapohja tuulettumaan. Tästäkin kuvasta näkee kuinka päivänvalo vaan loistaa kivijalkojen välistä :).

 Samoista väleistä pääsee kylläkin myös sulamisvetet valumaan sisälle, mutta haittaneeko tuo.

E&M

Operaatio hiekan lapiointi: tupa

M:n mielestä hiekan lapiointi ei olisi mikään iso homma ja hoituisi kuin lasten leikki. Voiko mies olla enää enempää vääräs!? Taas opittiin, että pessimisti maan perii eikä optimisti.

Kevyttä pintakerrosta oli kiva lapioida, mutta mitä syvemmälle hiekan lapioinnissa päästiin, sitä useammin lapio tyssäsi pelkkiin kiviin. Jossain vaiheessa lapiointi tuntuikin epätoivoiselta, sillä aina kun lapion löi hiekkaan, se kilahti hervottoman kokoiseen kiveen, jonka hiekan alta rautakangella kampeaminen saattoi kestää puolikin tuntia ja vei kaikki voimat. Että helppoa kuin lasten leikki, niin taas...

Mutta siinähän se sisu kasvaa tälläisiä kivenlohkareita pyöritelles! Nämä kivet siis kaivettu tuvan hiekasta esiin. (Tuo betonihäkkyrä kuvassa on siis kellari, jonka korkeat betoniseinät kaadettiin ja kuoppa täytettiin kivillä)

Ettei mikään ihmekään miksei se lapio oikein uponnut hiekkaan vaikka kuinka yritti...

Kivet on joko alunperin olleet talon rakennuspaikan maassa ja jätetty pohjaksi tai ne on vartavasten tuotu hiekan täytteeksi ja muurin perustusten tueksi.

Tässä pyöriteltiin ne kivet traktorin peräkauhaan jotka vain pystyttiin. Se että kivet sai tuosta hiekkaylämäestä ylös ja kynnyksen yli vaati yhden jos toisenkin ärräpään, M:ltä tais revähtää selkä ja E:ltä melkein jäi varpaat vierähtävän kiven alle. Hengissä kuitenkin ainakin vielä ollaan. 

Tuossa pelkästään tuvasta tulleet pienet ja "pienet" kivet, jotka vaan saatiin liikkeelle. Loput jätetäänkin sitten sisälle ja joko halkaistaan ne ja kannetaan ulos, vedetään kivijalan alta pois, kaivetaan maahan tai jätetään pohjalle niskaparrujen tueksi. Kevät näyttää mitä niille tehdään.

Tähän loppuun vielä M:n tekemä video :D

E&M