Vierähtäneet viikot

Viime postauksesta onkin jo vierähtänyt reippaasti aikaa ja kaikenlaista ollaan mökillä sillävälin tehty. Huhtikuussa mökin sisällä ei tehty juuri mitään, vaan lumien sulettua ollaan enemmän keskitytty pihatöihin, kun niitä riittäis vaikka muille jakaa.

Naapurin isäntä haki kolme autonraatoa pois ja toi tilalle kärryt joihin saadaan  kerätä maasta löytyvää metallitavaraa ja sitähän riittää! Aikoinaan ei paljoa olla kaatopaikoista piitattu, vaan kaikki tarpeeton roska on haudattu omalle markille vähän minne sattuu. Siksi metallia ja rautaa löytyy vähän joka paikasta... Lumen alta paljastuva nurmikko paljastaa kaiken muunkin, joten ollaan pitkin kevättä kerätty maasta polkupyörän raatoja, autonrenkaita, auton konepeltejä, metallisankoja, lasipulloja, muovisälää, maan alle haudattuja pusseja täynnä rautakrääsää ja muuta mukavaa hautautunutta roskaa, kuten ties kuinka monta apulantapussia ym. Eli jokaisen kannattais miettiä, mitä luontoon heittää, koska kaikki maatumaton jää "perinnöksi" jälkipolville. 

Tässä siis ne kolme autonraatoa, jotka naapurin isäntä vei metallinkeräykseen.

Tälläinen rojumäärä traktorin peräkärryihin on kevään aikana kerätty.

Omenapuutakin piti vähän harjoitella leikkaamaan, jos se vaikka vähän vahvistuisi. Tuli siihen viimevuonna pari omenaakin. Ehkä tänävuonna edemmän :)

Päätettiin vähän siistiä tätä navetan romahtanutta lisäosaa, josta roikkui noita katon tukiparruja (ympyröidyt) ja muita katon osia. Tukiparrut olivat nimittäin vaarallisesti jännityksissä ja samalla väännättivät jäjelle jäänyttä kattoa ikävästi.

Päädystä tuli paljon siistimpi. Myllättiin samalla vähän tuota romahtanutta puutavaraa, ja sieltähän löytyi taas lisää metallikärryille kuuluvaa kanaverkkoa, savustuspönttöä jne.

 

Ladossa on ilmeisesti säilytetty myös höyläpenkkiä ja tukkirekeä, jotka on tietenkin aikaa myöten mädäntyneet romahtaneen ladon alla. Tässä kuvassa tukkireen etuosa, jonka taakse on kuuluisi vielä kiinnittää toinen samanlainen reki. Etummaisen reen eteen on valjastettu hevonen, joka on sitte kiskonut rekeen lastatut tukit metsästä pois.

Tästä kuvasta näkee tuon puumäärän, joka maassa makaa. Kaivinkoneella pitäisi kasa joskus pemmastaa, pistää poltettavat puut polttopuiksi ja hävittää loput.

Kasasta löytyi myös jotain kivaakin :) Ei tästä kyllä enää polkupyörää saa, mutta kivan koristeen kyllä mökkitien varrelle. Sarveen vaan kori kukkia täyteen ja voilà!

 

M purki tämän kellahtaneen ladon lumien sulettua. Ladosta tuli jonkin verran hyvää käyttöhirttä, mutta enimmäkseen mädäntynyttä ja möhistynyttä hirttä, joka on vuosia maannut maata vasten.

Väliseinän pätkät...

Seinät...

Kattolaudat...

Huopakaton jämät...

Ja alimmaisena maata vasten kellahtanut kylki...

 

Ladon tilalle voikin sitten vaikka joskus rakentaa jotain kuten sen pihasaunan tai vaikka pihavessan.

E&M

 

  

Operaatio hiekan lapiointi: viimeinen huone eli makkari

Maaliskuun loppupuolella jatkettiin viimeisen huoneen aukikaivamista, joka oltiin aloitettu jo aikoja sitten. Vajaa puolet huoneesta oli siis lapioitu, joten "viime metreillä" mentiin :). Kuvassa oikealla näkyy siis jo aiemmin aukikaivettu seinänvierusta.

Eli ei muuta kuin hihat heilumaan! Muissa huoneissa oltiin tehty niin, että E lapioi ja M miehenä kaatoi painavia sankoja ikkunasta peräkauhaan. Tällä kertaa vaihdettiin osia niin, että tehtiin pienempiä sanogollisia jotka E jaksoi nostaa ja kaataa ikkunasta. Nyt niitä ei tarvinnut yrittää heittää traktorin peräkauhaan, vaan päätettiin kaataa hiekka suoraa ikkunasta maahan. Suunnitelmissa on myöhemmässä vaiheessa nimittäin vetää maata talon ulkopuolelta, kivijalan ympäriltä talosta poispäin. Silloin kaikki katolta valuva vesi valuu talosta poispäin, eikä jää makaamaan kivijalan juureen ja mädännyttämään kaikkea kuten tähän asti. Lattiasta tuleva hiekka tasattaisiin siis ikkunan alle kertyvästä kasasta aikanaan matalaksi.

Tähän vaiheeseen kaivuu suurinpiirtein saatiin kun E:n sisko perheineen ilmoitti tulevansa käymään ja tuovansa pullakaffit tullessansa. Oltiinkin kyllä ansaittu tauko, vaikka pullakaffit keskellä kaaosta kuulosti kovin eksoottiselta...

 

Pienimmät kaksoslikat tietenkin tykkäsi juoksennella alaspäin viettävässä pihassa ja isommat tenavat innostuivat lumitöihin, pyytämättä :). Ja saatiinhan me ne kaffitkin juotua keskellä lumista pihaa. Sehän on vain järjestelykysymys! 

Kaffia ja pullaa...

...lumitöitä... 

...ja iloista talviriehaa!

Vieraiden lähdettyä työt kuitenkin jakui ja saatiin huone valmiiksi. Ja taas näitä kiviä pukkas... Isoimmat niistä jätettiin sisälle...

 

... ja pienimmät heitettiin ikkunasta pihalle, josta ne joskus pitää taas jaksaa lastata traktorin peräkauhaan. Nyt takapihalla vaan oli lunta niin paljon, ettei traktoria tuohon olisi saanut ajettua.

Tuossa sitten vielä se hiekkakasa joka huoneesta tuli. Toki kasa oli huomattavasti korkeampi ennen levitystä, lähes ikkunan alakarmin tasalle.

Lähdettiin sitten vielä lopuksi käymään tontin rajalla olevalla ladolla, jonka M osti naapurilta. Hirsistä voi aikanaan tehdä pihasaunan, uuden ulkohyysin tai muuten vain jemmata hirret talteen.

Lunta oli ainakin paljon!

 Ja siinähän se mökki/lato nyt on, meidän markin navetan takana maiden rajalla. Etuosa on lautaa, koska se on toiminut aikanaan heinälatona, mutta toinen osa on hirsirunkoinen ja siellä on oikein ikkunakin. Hirsiosassa ovat aikoinaan asuneet talon alkuperäiset rakentajat odotellessaan oikean talon valmistumista. Ei ole helppoa elämä ollut 50-luvulla, kun useampilapsisen perheen on mitänyt mahtua max. 15 neliöiseen pieneen huoneeseen yhtä aikaa. Hirsien välejäkin on yritetty aikanaan kovasti tilkitä räteillä ja sanomalehdillä... Tiedä sitten onko siitä juurikaan ollut apua.

Ikkuna on nykyään tukittu laudoilla.

Tuossa keskellä näkyvä harmaa betonijuttu on aikoinaan ollut hella tai muuri, joten kyllä tässäkin on vain asuttu kun on ollut pakko.

Tätä siis tällä kertaa.

E&M