Jihuu!
Vihdoinkin saatiin tutulta lainaan traktorikaivuri jolla saa kivet ja kannot vauhdikkaasti liikkeelle. M:n ajaessa kaivuria testattavaksi pellolle kävi tosin vahinko... Korkealla ollut kauha kiskaisi tuvan yläosasta navettaan johtavan sähkökaapelin irti, joka kopsahti auton konepellille. Ja E sattui juuri sillä hetkellä olemaan kyseisen sähkökaapelin alla auton penkkiä putsaamassa pihalta päin. Onneksi ei käynyt pahemmin, muuta ku auton konepellistä lähti vähän maalia kaapelin iskeytyessä siihen. Kaapeli olisi voinut johtaa sähkön auton kautta E:hen tai jopa osua suoraa E:hen. Siitä olis varmaan tullut kohtalokas sähköisku. Onneksi ei kuitenkaan käynyt kuinkaan!
Noh... kaivurilla päästiin kuitenkin töihin ja kiskottiin heti mökin takana olevasta pellosta muutama iso kivi.
Melko märkää tuo turvemaa, kun vesi nousee kivistä jääneisiin kuoppiin.
Sitten ulkorakennuksen takaa nypättiin rautaromukasaan tuollainen iänikuinen niittokone.
Samalla saatiin ylös keväällä löydetty jättimäinen kivijalkakivi. Ehkä tälle löytyy käyttöä joskus :). Myllättiin kaivurilla myös uuden pihavessan paikka, mutta siitä tulee myöhemmin erillinen postaus.
Ja sitten sitä muuta mukavaa. Tuli käytyä kaivollakin, mutta sisään ei kurkattu. Saatiin kuitenkin navetan vesipumppukin pelaamaan pitkän yrittämisen jälkeen. Eli nyt saa pesuvetet omasta kaivosta. Tai siis sai. Pumppuhan ei toimi tällähetkellä, koska navettaan menevä sähkö on sattuneista syistä poikki...
Aikaisemmassa aitan esittelyssä mainittiin aitan alkuperäinen ovi, joka on korvattu hirvittävällä liukuovella. No onneksi alkuperäinen ovi on tosiaan aitan perällä tallessa. Ekassa kuvassa ovi. Kokokuvaa ei saanut kun edessä oli kaikenlaista muuta tavaraa.
Ja sitten tämä ihana sepän takoma avain! Aittahan oli siirretty Kotirantaan jostain muualta, joten tiedä sitten kuinka vanha se alunperin on. Ehkä se on ollut edellisessä elämässään oikea emännän aitta ;). Vuosilukua ei ainakaan vielä olla löydetty kaiken varastoon siirretyn tavaran takaa. Mutta toivotaan, että aitta on tosi vanha ja että lukkokin sitten vielä pelaisi.
M:n pikkuveli lupautui ulkopaneelien purkuhommiin. Niiden irtisaaminen kun on melko aikaavievää ja miesvoimaa vaativaa. Tässä vielä tervapaperi ja hieman paksumpi paperi seinää suojaamassa.
Ja sitten sieltä alta paljastuu näin hieno hirsi! Monikaan ei ole uskonut, että tästä mökistä voi joskus tulla hienokin, mutta tälläinen hirsipinta ehkä luo vähän lisää uskoa! Nyt on ehkä vähän helpompi nähdä sielunsa silmin miltä mökki tulee (toivottavasti) kesän aikana näyttämään. :)
Toki paneelin alla voi olla yllätyksiä kuten, veistettyä vaaleaa hirttä, ehkä hevosmuurahaisten jättämiä tuhojakin tai ulkopinnalta mätää hirttä. Mutta tämä kohta ainakin näyttää hyvältä :) Toki tuo etupuolen alin hirsi on hieman heikossa kunnossa, kun sadevesi on roiskunut maasta kivijalan päälle, jota vasten alin hirsi makaa ja sen takia hirsi on myös mädäntynyt ja möhistynyt. Mutta se vaihdetaan sitten myöhemmin kun tehdään kuistiin muutoksia.
Pakko laittaa loppuun vielä muutama kuva vähän tälläistä luontoaiheista. Sateen jälkeen kaikki vihertää ihanasti! Onneksi ei viimesyksynä kaadettu erästä puuta, kun ei tiedetty mikä se on, mutta nyt toukokuulla se paljastui ihanasti kukkivaksi ja hyvältä tuoksuvaksi tuomeksi!
Marjapuskatkin on heränneet eloon, vaikka ne talvella olivat hautautuneena lumeen ja alkukeväällä näyttivät pystyynkuivuneilta.
Ötökätkin on lähteneet liikenteeseen...
Samoin kuin ystävämme hämikset :)
Kesä keikkuen tulevi!
E&M
