t
Tulihan se kevät vihdoinkin, Kotirantaankin asti!
Lumetkin alkoi sulaa oikein kunnolla ja M lykki enimpiä kasoja pihasta Tirpalla (E:n antama ristimänimi oranssille traktorille, jonka ohjauslaite pitää sirkuttavaa ääntä), jotta piha kuivaisi nopeammin. Vihdoinkin päästiin pihaan asti autolla. Tähänasti autolle on pitänyt luoda mökkitenpäähän kylätien varrelle parkkipaikka, kun muuten oltaisiin jääty kiinni lumeen.
Mökki on pienen mäen päällä, eli maa viettää mukavasti alaspäin. Sulamisvedet valuu enimmäkseen pois pihasta kunhan lumet vain lykkii alinkoihin.
Huomasipa M sitten sellaisenkin, että lumen tullessa alas navetan katolta se on väännättänyt savupiippua mennessään ja tehnyt piippuun todennäköisesti jonkinasteisia halkeamia. Se taas tarkoittaa sitä, että eipä sitten enää oikein uskalla saunaakaan lämmitellä, jos ei tahdo sammutella tulipaloa. Haljenneesta savupiipusta voi siis nousta kipinä mohjulla ja heinällä täytettyyn välikattoon. Siinäpä sitä sitten oltaisiin. Tosin naapurin kertoman mukaan sauna on meinannut palaa jo kerran aikaisemminkin välikattoon menneestä kipinästä, eli ei olisi mitenkään uusi juttu.
M yritti kyllä käydä tarkistamassa vauroita navetan välikaton kautta, mutta jätti homman sitten siihen kun jalka humahti katosta läpi... Eli ei-niin-hyvässä kunnossa tuo meidän ulkorakennus. Saatiin nyt ainakin hyvä syy rakentaa se hirsinen pihasauna. Ja ehkä myös purkaa ulkorakennus lähes kokonaan maan tasalle...? Aika näyttää.
Tuosta kuvan ympyröidystä kohdasta näkee viimesyksyisen rappauksen ja vanhan rappauksen rajan. Piippu on siis lumen painosta kallistunut maahan päin ja taittunut paikoiltaan, siksi tuota vanhaa rappausta näkyykin tuosta pellin reunasta. Ja tuo alapellikin on ihan vääntynyt. Puiset kattotikkaatkin oli tulleet lumen mukana maahan.
Kevät toi, kevät toi muurarin vaiko lisää purettavaa?
E&M
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti