Pikkumakuuhuoneen auki kaivaminen tapahtui yllättävän nopeasti, huolimatta sielläki olleista isoista kivistä. Hiekka vain sangolla ikkunasta traktorin peräkauhaan ja pikkukivet omaan kasaansa. Kuvia ei oikeastansa tästä vaiheesta ole muutakuin loppupäästä.
E on koko hiekankaivuuprojektin aikana odottanut hiekan seasta paljastuvan "suuren aarteen", joka vois olla esim. jotain piilotettua, arvokasta tai muuten vaan siistiä. Tästäkään kämpästä aarretta ei löytynyt, vain pala jonkin eläimen (toivottavasti vain eläimen!) leukaluuta. Koiran, ehkä?? Pitihän siitäkin ainoasta "aarteesta" ny kuva ottaa!
Ja sitten siitä hiekasta...
Lattia on siis mennyt samassa tasossa tuon pystymuurin siniharmahtavan muurinperustuksen kanssa. Perustuksen ja hiekan välissä oli siis tyhjää tilaa niskapaaluille, sitten tuli betoni. Perustuksen vieressä näkyykin hiekkavalli, joka jätettiin muuria tukemaan ettei se sortuisi. Noin paksu kerros hiekkaa huoneesta on siis roudattu pois, kuin mitä kynnyksenkin alla näkyy tyhjää. Karkea arvio n. 40-50 cm. Hiekkaa on siis lapioitu ja paljon!
Siinähän niitä hiekan seasta kaivetuttuja kiviä taas möllöttää. Ja ihan pikkiriikkisiähän ne on, eikö? No ei ne näin kuvis näytä niin isoilta ku miltä ne tuntuu siinä vaihees, kun niitä rautakangella hiki hatus väännät paikoiltansa. Täs vertailun vuoksi otetus kuvas E:n koon 36 tennari ja tämän huoneen isoin kivi. Eihän tuo nyt kyllä kiven painosta mitään kerro, mutta eihän ne kivet yleensä mitään köykääsiäkään oo...
Lattian aukikaivamisessa on ainakin myös se puoli, että kun tukitut kivijalkojen liitokskohdat kaivetaan auki, pääsee ilmakin kulkemaan niistä paremmin ja maapohja tuulettumaan. Tästäkin kuvasta näkee kuinka päivänvalo vaan loistaa kivijalkojen välistä :).
Samoista väleistä pääsee kylläkin myös sulamisvetet valumaan sisälle, mutta haittaneeko tuo.
E&M
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti