Operaatio hiekan lapiointi: tupa

M:n mielestä hiekan lapiointi ei olisi mikään iso homma ja hoituisi kuin lasten leikki. Voiko mies olla enää enempää vääräs!? Taas opittiin, että pessimisti maan perii eikä optimisti.

Kevyttä pintakerrosta oli kiva lapioida, mutta mitä syvemmälle hiekan lapioinnissa päästiin, sitä useammin lapio tyssäsi pelkkiin kiviin. Jossain vaiheessa lapiointi tuntuikin epätoivoiselta, sillä aina kun lapion löi hiekkaan, se kilahti hervottoman kokoiseen kiveen, jonka hiekan alta rautakangella kampeaminen saattoi kestää puolikin tuntia ja vei kaikki voimat. Että helppoa kuin lasten leikki, niin taas...

Mutta siinähän se sisu kasvaa tälläisiä kivenlohkareita pyöritelles! Nämä kivet siis kaivettu tuvan hiekasta esiin. (Tuo betonihäkkyrä kuvassa on siis kellari, jonka korkeat betoniseinät kaadettiin ja kuoppa täytettiin kivillä)

Ettei mikään ihmekään miksei se lapio oikein uponnut hiekkaan vaikka kuinka yritti...

Kivet on joko alunperin olleet talon rakennuspaikan maassa ja jätetty pohjaksi tai ne on vartavasten tuotu hiekan täytteeksi ja muurin perustusten tueksi.

Tässä pyöriteltiin ne kivet traktorin peräkauhaan jotka vain pystyttiin. Se että kivet sai tuosta hiekkaylämäestä ylös ja kynnyksen yli vaati yhden jos toisenkin ärräpään, M:ltä tais revähtää selkä ja E:ltä melkein jäi varpaat vierähtävän kiven alle. Hengissä kuitenkin ainakin vielä ollaan. 

Tuossa pelkästään tuvasta tulleet pienet ja "pienet" kivet, jotka vaan saatiin liikkeelle. Loput jätetäänkin sitten sisälle ja joko halkaistaan ne ja kannetaan ulos, vedetään kivijalan alta pois, kaivetaan maahan tai jätetään pohjalle niskaparrujen tueksi. Kevät näyttää mitä niille tehdään.

Tähän loppuun vielä M:n tekemä video :D

E&M

Betonin purkaminen

Lankkujen jälkeen alettiin aukaista lattian n. 10 cm paksuista betonikerrosta. Betoni oli pakko purkaa, sillä aikanaan mökkiä rakennettaessa betonin laittaminen lattiaan ei ollut hyvä idea ainakaan, kun välissä ei ole kunnon ilmarakoa. Betoni nimittäin makaa lattian alla olevan hiekan päällä, joka on nostattanut kosteuden betoniin ja siitä eristeeseen ja homehduttanut lankkujen alapintoja. Nyt siis tarkoituksena on purkaa betoni, kaivaa hiekat kivijalkojen alaosaan asti pois ja tehdä uusi ns. rossipohja. Rossipohjan tarkoituksena on antaa ilman kiertää lattian alla, jotta kosteuden nousu lattiaan pystytään estämään. Lattian ja maan väliin jätetään siis kunnollinen tuuletusväli ns. ryömintätila joka sitten tuulettuu kivijalan "kissanluukkujen" kautta.

Alkuun ensin muutama kuva keskeltä painuneesta ja lohkeilleesta betonista. Betoni on painunut, koska sen alla olevaa maata ei ole tampattu kunnolla ja se on ensin päässyt painumaan ja samalla valahdattanut betonin.

Tuvassa aloitettiin vähän jo murtamaan betonia.

Tästä makuuhuoneesta otetusta kuvasta näkee miten betoni on painunut keskeltä...

Tuo musta aine, joka näkyy hirressä juuri betonin reunan yläpuolella on ei-niin-terveellistä kreosiittia eli kivihiilitervaa, jota on aikanaan käytetty kosteuseristeenä tai sitten se on pikeä. Arvailun varaan jää kumpaa se on...

 

Betonin alta paljastuikin sitten tuvassa kosteaa ja muissa huoneissa kuivempaa hiekkaa ja paljon pieniä kiviä.

 

Sitten vain tuota hiekkaa kaivamaan ja ulos kärräämään!

E&M

Lattilankkujen irrotus

Kuten on jo selvinnytkin, remontti ei sitten jäänytkään pelkkiin seiniin. Päätettiin sitten, että kun ollaan kerran jo aloitettukin niin viedään koko homma loppuun asti. Eli lattiat aukaistiin kaikista huoneista paitsi kuistista. Ensin lähtivät lankut tuvasta.

Tässä näkyy lankkujen tukipuut "niskat", kellarinkuoppa ja eristeenä käytetty karhuntalja. Alla betoni.

Villat olivat pahasti homehtuneita etenkin siitä kohdasta, missä tiskikaappi oli eli tuvanovensuusta heti vasemmalla.

Myös lattialankkujen alapinnassa, kuten ensimmäisen kuvan niskahirsissäkin on valkoista jauho/pölymäistä hometta. Erään nettisivun mukaan home haisee ummehtuneelta tai kostealta maakellarilta tai mullalta, ja lankkujen irrottamisen jälkeen tuvassa todellakin haisi juuri siltä! Samaisen nettisivun mukaan valkoinen home vaatii eniten kosteutta, sitten tulee siniset ja harmaat homeet. Musta home (hirret tummentanut?) kestää parhaiten kuivuutta. Anyway, ei nämä mitään terveellisiä mökkikavereita todellakaan olisi olleet, joten parempi vaan, että avattiin lattiat ja alettiin purkaa betonia niin saatiin kkosteus pois ja ilma vaihtumaan.

Tuvan seinien lähes mustista alahirsistä saadaan myöhemmin tarkempaa tietoa esim. mikä tummuuden on aiheuttanut. Raportoidaan siitä sitten myöhemmin kun tiedetään paremmin.

Tässä M irrottaa pikkumakuuhuoneen niskoja. Lattialla oli paksut lastulevyt ja sen alla tukipuut ja betoni. Isommassa makuuhuoneessa lankut, mutta muuten samanlaista. Sieltä ei vaan satuttu ottamaan yhtäkään kuvaa.

E&M

"Pieni pintaremontti" alkakoon

Syyskuussa aloitettiinkin sitten sisätilojen kunnostaminen. Sisältä kanneettiin säästettävät tavarat talteen. Sitten päästiinkin repimään niitä seinäpaneeleja pois. Remontinhan piti alunperin loppua paneelien irrottamiseen, mutta jostain kumman syystä remontti sitten lähtikin vähän käsistä ja laajeni koko mökkiä koskevaksi. :)

Paneelit irrotettiin ensimmäisenä tuvasta. Päätettiin M:n kanssa kuitenkin kurkistaa, millainen seinäpinta kaikkien levyjen alta paljastuu. Mielenkiintoisinta kuitenkin oli, että purkaminen satuttiin vahingossa aloittamaan juuri siitä kohtaa seinästä, josta paljastui vanha hevosmuurahaisten pesä! Tämä kyseinen seinä on siis tuvan ja ison makuukamarin välissä. Hevosmuurahaisethan ovat niitä isoja n. 1,5 cm mittaisia jättiläismurkkuja, jotka purevat pirun lujaa ja tekevät pesänsä mielellään puun sisälle kaivaen sinne onkaloita. Niitä näkyi tallustelemassa aina siellä täällä mökkiä ja pelättiinkin niillä olevan pesä jossakin. Noh... ne olivat siis päättäneet tehdä pesänsä hirsiseinään! Aluksi näky oli järkytys, kun valo kajasti syödystä hirrestä läpi, mutta toisaalta se on luonnon oma taideteos. Lopulta juttu vain nauratti, ja parasta olisi jos pesä olisi ollut vähän keskemmällä eikä ihan niin ovenpielessä, niin sen olisi voinut kehystää! Olisi tullut aika persoonallinen taulu :). Tämä taitaa olla ihan eka kuva murkkutaiteesta höystettynä varmuuden vuoksi muurahaismyrkyllä.

Tämä kuva on makuuhuoneen puolelta.

Koska alta paljastui tollanen ylläri, niin se antoi sitten syyn avata kaikki seinät uuden murkkupesän pelossa. Mitään muuta pesää ei kuitenkaan löytynyt, vaan esiin tuli enemmän tai vähemmän hyväkuntoista hirttä. Hirsien esiinsaamisessa oli kyllä oma työnsä, sillä muovipaneelien alla oli vaihdellen ohutta kovalevyä, jonka alla tapetoitua vanhaa haperoa lastulevyä, jonka alla aikanaan seinään kosteana pingotettua ja miljoonalla pienellä käsintaotulla pinkopahvinaulalla kiinnitetty pinkopahvia.

Tässä vuorostaan kuva siitä millaiselta esimerkiksi makuuhuoneessa näytti kun koko seinän peittävä paneeli oli poistettu. Voi päätellä, että ikkunat ovat joskus vuotaneet ja paneeli hiottanut seiniä.

Eri huoneista paljastuikin sitten eri kunnossa olevaa hirsiseinää, tummasta vaaleaan hirteen (tummunut jotain hometta?), kirvellä piiluttua ja sahalla sahattua, pellavalla tai sammalella tilkittyjä. Tässäpä kuvia eri huoneiden seinistä.

Kuvakulma pihanovelta kuistiin. Vasemmalla tuvanovi ja oikealla pikkumakkarin ovi.

Hellannurkasta katsottuna. Etenkin nuo alahirret ovat tummia, melkein kuin sisällä olisi aikoinaan ollut savusauna. Nokea se ei kuitenkaan ole, vaan kenties jotain puuta tummentavaa homesientä... ovat ne kylläpinnasta vähän haperojaki eli ei ihan priimaa hirttä.

Tuvasta myös, mutta tällä kertaa makuuhuoneeseen päin.

 

Makuuhuoneen ja keittiönvälisestä ovesta kuvattuna makuuhuoneeseen päin.

Pikkumakuuhuoneen seinät ovat varmaan parhaimmassa kunnossa. Tämä kuva otettu silloin, kun remppa oli levinnyt jo lattioihin. Siitä myöhemmin lisää...

Sammaltilkettä...

 ... ja pellavanauhaa...

Taistelu pajujen kanssa

Aiemmin jo oli puhe, että mökin takana olevan pellon raivaamisesta tulisi kuvia ja tekstiä. Tässäpä siitä jotain. Valitettavasti ei tajuttu silloin ennen raivaamista ottaa mitään virallisia kuvia, joista näkisi selkeästi, kuinka paljon sitä pajua ja puuta oli tontille päässyt kasvamaan, mutta sitä oli paljon! Toivottavasti näistä "vahingossa" otetuista kuvista tilanne valottuu edes jotenkin.

Tää on sama kuva joka esiintyi jo edellisessä kirjoituksessa. Käytän tätä taas, koska parempaa kuvaa tästä tuvantakana olleen pellon tilateesta enne raivausta ei ole. Tästä kuitenkin näkee miten umpeenkasvanut pelto on, koska siitä ei voi erottaa mitään selkeitä rajoja pellon pajukon ja oikean metsän välillä. Tuo musta kasa kuvan etuosassa on tiilistä kasattu "grilli". Grillin jälkeen maasto alkaa laskemaan pellolle. Grillin takana näkyy heti valtava pajupusikko, joka on vielä piha-alueella. Siinävaiheessa viimeistään huomasi, että pelto erottautuu varsinaisesta pihapiiristä ojalla, jonka päälle astuttuaan humahti kuoppaan kaiken nokkos-horsma-heinäkerroksen läpi. Keskellä peltoa, tuon pajupusikon takana voi nähdä myös koivuja joista pari jätettiin pystyyn ja muut kaadettiin.

Taistelu pajujen kanssa alkoi kirjaimellisesti siitä, että M. rupesi riehumaan moottorisahan ja raivaussahan kanssa ja E. vesurin kanssa ja sitä mukaa, kun pajua kaatui, se pistettiin palamaan keskellä peltoa tehtyyn nuotioon. Raivaustyötä ympäri markkia vaikeutti erityisesti se, villiintynyt aluskasvillisuus piti ensin saada lakoamaan, jotta pääsi edes jotenkin liikkumaan. Reilusti metrinmittaiset maitohorsmat, nokkoset ja tiheä viiltoheinä olivat käytännössä katsoen vallaneet etenkin pellon ja navetanympäryksen. Hankalaa oli myös se, että pajujen oli annettu vuosia villiintyä keskenään, joten suurimpien pusikkojen kaataminen ei ollut mitenkään helppoa. Yhdestä juurakosta kasvoi reidenpaksuinen päärunko ja miljoona pienempää oksaa. Ensin piti saada kaikki muut edestä pois, jotta pääsi käsiksi päärunkoon, eikä sitkeän pajun sahaaminen oo mitään helpointa puuhaa. 

Sitä mukaa kun elävät pajut saatiin kaadettua, heinikon alta paljastui muutamia vuosia sitten kaadettuja pajuja ja koivunrunkoja, joille ei kuitenkaan oltu viitsitty tehdä sen enempää, vaan ne oli jätetty paikalleen makaamaan. Koivut sahattiin polttopuiksi ja kaikki polttopuuksi kelpaamamaton tai liian pieneksi piperrykseksi menevä pistettiin nuotioon palamaan. 

Raivaamisessa apuna olivat vuorollaan M:n äiti ja eno, ja silti raivaamiseen kului useampia päiviä. Arkipäivinä työt aloitettiin klo 17 ja jatkettiin iltamyöhään asti ja viikonloppuna oltiin aamusta iltaan. Loppujen lopuksi pelto saatiin kuitenkin raivattua ja suurimmilta vahingoilta vältyttiin, lukuunottamatta E:n käden palovammaa, lukuisia naarmuja ja mustelmia :D Taistelu pajujen kans voi olla siis jokseenki vaarallista!

Tästäkään ei oo juuri parempaa kuvaa, mutta tältä siis pellolla näytti suuren pajutaistelun jälkeen (kuva on vähän epätarkka ilmassa olleen savun ja ehkä kameran tärähtämisen takia...) Kuvassa palaa siis nuotio, sinne oli kokoajan jotain risua ja keppiä heitettäväksi. Nuo tummat kasat tuossa nuotion vasemmalla puolella ovat ojan kohtaan säästettyjä isoja pajunoksia, joista tehtiin klapeja. Pellon ja metsän välillä erottuu nyt selkeät rajat.

Seuraava taistelu olikin sitten takapihan koivujen kanssa, ne kaadettiin M:n kanssa kahdestaan. Koivut oli kasvaneet valonpuutteen takia vain pituuttaan ja suurin osa oksista oli latvustossa. Tästä kuvasta saa jonkilainsen käsityksen millaisia koivut olivat. Koko takapiha oli siis täynnä tuollaista pitkänhuiskeaa koivua ja varmaan joka viides jätettiin pystyyn, eli niitä kaadettiin monta! Näin muuten vaan on pakko lisätä, että takapihalta kahden puun välistä löytyi riuku ja sanko... Aina ei voi kaikkea ymmärtää.

Tää toinen kuva on kans otettu vahingossa talon toisen sivun puista. Takapihan raivaamisen yhteydessä kaadettiin tästä puita niin, että talon seinästä puurajaan on nyt useampi metri.

Harvennusmäärä näkyy tästä talvella otetusta kuvasta paremmin!

Täs talon vieres näkyy se puukasa, joka saatiin pelkästään takapihan koivuista (ihmeellisen värinen kuva...). Kasa ei näytä tälläsenään miltään kun puun latvat on nuon lirvuja latvasta, mutta kyllä siitä sitte loppujen lopuksi tuli aika määrä kalpia! Puiden alusta asti tekeminen ei tosiaan ollu mikää pikkujuttu niinku luulis. Ensin puut tosiaan kaadettiin, annettiin kuivaa, sahattiin sopiviksi pätkiksi, kannettiin puulatohon, annettiin kuivaa,  halkaistiin klapeiksi (me tehtiin se kirveillä kun sirkkeliä ei ollu, siihen meni yks viikonloppu...), kasattiin pinoon ja sitte vasta voitiin polttaa niitä! Hommaa riittämiin!

Lopulta klapit tosiaan koottiin hienoksi pinoksi puulatohon. E. olis heitelly puut vaan nurkkaan sikinsokin, mutta insinööri halusi koota niistä siistin ja symmetisen pinon, mut tääki kertoo jotain luonne-eroista :D

Lopuksi vielä hifistelykuva punaisena hehkuvasta nuotiosta syyskuun pimenevässä yössä. Nuotio herättää tunteita, ainakin voitonriemuisia, jos sinne saa heittää palamaan risut, pajun- tai koivunoksat, jotka on ensin raapinu sut verille kun oot niitten kans aikas riuhtonu ja tapellu :D

E&M

"Mummonmökki"

Hiphei!

Tervetuloa lukemaan blogiamme! Blogi perustettiin pääasiassa sen takia, että tutut ja sukulaiset ja muut projektista kiinnostuneet pysyisivät kärryillä, että missä vaiheessa sielä meidän mökillä nyt mennään. Idea blogin kirjoittamisesta tuli vasta näin reilu puolivuotta myöhässä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vai?

Halu saada oma mökki lähti siitä, että meidän opiskelijavuokrakämpässä ei ole omaa pihaa ollenkaan, joten haluttiin joku oma paikka missä saa vastapainoa tietokoneen edessä istumiselle. Samalla näkee myös omien kättensä jäljen ja saa hyvillä mielin sanoa, että tämä ja tämäkin on itse tehty. Jossain vaiheessa kävi mielessä, että mökistä voisi tehdä asuttavan, mutta päätettiin sitten pitää se vain ihan mökkinä, jonne mennä lepuuttamaan hermoja ja tekemään jotain silloin kun huvittaa, jos huvittaa. Parasta on vielä se, että millään ei ole pakottavia aikatauluja, muutenhan siitä stressin sais!

Kaikkihan alkoi kauniina elokuisena iltapäivänä 2010 siitä, että M rupesi googlettelemaan mökkejä Etelä-Pohjanmaan alueelta ihan aikansa kuluksi. E:kin siitä sitten innostui ja ruvettiin yhdessä etsimään niitä vaikka mitään ostoaikeita ei ollutkaan. Taisi sitten olla jo seuraavana päivänä, kun E keksi kirjoittaa googleen sanat "mummonmökki paikasta x" (emme halua paljastaa paikkakuntaa tänne netin ihmeelliseen maailmaan...) ja sieltähän sitten pompsahti ilmoitus, jossa myytiin vanhaa rähjäistä mökkiä nimellä mummonmökki, ja juuri sieltä paikkakunnalta mistä etsittiinkin! Siinäpä sitten kuvia ihmettelemään, eikä mennyt kauaakaan kun M otti ja soitti myyjälle ja taidettiin samantien lähteä paikkaa katsomaan.

Seuraavana luvassa siis kuvasatoa siitä miltä markilla näytti ennen kuin päästiin paikkoja raivaamaan...

Tässä kuvassa se "mummonmökki". On kyllä vähän kärsineen näköinen. Talo pihapiirineen rakennettu 1950-luvulla.Taloon tulee sähkö, mutta ei juoksevaa vettä. Vettä saa omasta kaivosta noin 100 metrin päästä mökistä tällä hetkellä itse kantamalla. :)

Seuraavassa kuvassa näkyy tuo vanha pelto talon ja aitan välissä. Myöhemmissä kuvissa ja teksteissä selviää, kuinka suuri työ sen raivaamisen eteen tehtiin...

Jos jostain E on katkera, niin siitä, että joku edellinen omistaja on leikannut tästä aitasta sen alkuperäisen oven pois (mutta ONNEKSI se on tallella lukkoineen päivineen), ja tilalle on laitettu tuo kauhea liukuovi! Aittaan meneminen on toki helpompaa, mutta silti! Jos oven haluaa takaisin paikoilleen, pitää aitan oviaukon vasemmanpuoleiset hirret vaihtaa uusiin oviaukon korkeudelle asti... :( Aitta on siirretty markille muualta.

Aitan vasemmalla puolella näkyy viinimarjapuskien valloittama maakellari, jonka kuulemma aikanaan irrallaan hyppineet vasikat ovat pilanneet kuopimalla maan kellarin ympäriltä pois ja niin kellarin eritys on kärsinyt.

Tässä kuvassa E on menossa ulkorakennukseen, joka on taloa vastapäätä pihan toisella puolella. Tässä rakennuksessa ovat karjakeittiö, sauna, vanhat navettatilat, viljasiilo, konekatos (josta joku edellinen omistaja on sahannut polttopuita suoraan seinistä!) Lopuksi koko rakennuksen perällä on kokonaan romahtanut lisäjatkos, joka on aikoinaan ollut konekatos tm. Sieltä lahonneiden ja romahtaneiden hirsien ja lautojen alta löytyi lahonnut reki. Mitä tuhlausta...!

Romahtanut lisäosa ja sahatut seinät...

Kuvassa vasemmalla pihavessa eli ulkohyysi :), joka ei kyllä taida paikalleen jäädä jahka ensi kesä koittaa...

E ei onneksi huomannut ukorakennukseen mennessänsä mikä ylläri siinä ovessa odotti. Heti ekalla käyntikerralla päästiin siis tutustumaan näihin iloisiin ystäviimme, megahämiksiin! Tämän koko jalasta jalkaan oli noin 2 cm, ja kuten kuvasta näkyy, tämä ei ole mikään pikkuhämis. Kuva on kyllä otettu lähikuvana, mutta vertaa hämistä naulan kokoon! Tavallaan hieno otus, mutta käteen sitä ei kyllä ottaisi. Sormella kyllä vähän uskaltaa tökkiä ;). Hyvä puoli näissä on se, että liikkuvat melko hitaasti eivätkä hypi päälle.

Samantyyppisiä, mutta pikimustia hämiksiä tavattiin myös sitten myöhemmin ympäri taloa, kun ne tuli esiin paneelien/rimojen väleistä. Lisäksi tää navetanovi osoittautui oikeeksi hämismagneetiksi, joten nykyään E:llä on tapana aina potkaista ovea ennen siitä kulkemista, jotta siinä hengailevat hämähäkit tippuu pois tai menee piiloon :)

Päästiin käymään jemma-avaimilla myös sisätiloissa, ja tältähän siellä näytti.

Tässä ekana sinnepäin oleva pohjapiirros, että tajuaa vähän mistä suunnasta kuvat on otettu:

Lisäksi talossahan on vintti, mutta siellä on vain yksi iso tila ja sahajauho/lankkupohja. Toimii hyvänä tavaroiden säilytyspaikkana.

Mökki myytiin irtaimistoineen eli kaikki noi tavarat tuli meidän onneksi/vaivoiksi kaupanpäällisiksi. Kuva otettu makuuhuoneesta tupaan päin.

Tässä kuvassa näkyy vähän tarkemmin tuo tuvan leivinuuni/hella-yhdistelmä.

Tää kuva on otettu uunista vastapäiseen seinään päin. Samalla näkyy nuo ei-niin-ihanat muovipuolipaneelin, jotka oli tarkoitus vain ottaa pois ja sen piti riittää remontiksi. Siitähän se remppahomma sitten lähtikin leviämään ympäri mökkiä ja pihapiiriä.... :)

Tästä vähän näkymää kuistilta pikkumakuuhuoneeseen päin. Siellä valmiiksi yksi päästävedettävä ja noita vanhanaikaisia nojatuolia, eipä tartte niitäkään huutokaupasta ostaa.

Näinkin tyylikäs sisustus löytyi makuuhuoneesta, täälä samaa paneelia, mutta vain koko seinän pituudelta. Kaikki tästä huoneesta taisi päätyä kaatopaikalle tai metallikeräykseen...Täältä lähti myös nuo kammotuspaneelit pois.

Pikkumakkari ovelta otettu kuva, jossa näkyy tuo päästävedettäväkin paremmin. Tässä huoneessa on lattiana paksu lastulevy, kun muualla on lankkulattia. Täällä seinät on välttyneet paneeleilta, mutta ei tuo lastulevykään nyt kauhean kiva oo.  

Viimeisenä kuvana vielä tuo pikkumakkarin pystymuuri. Luukut vaatii teräsharjaa ja hopeista miranolia, koko muuri muuta maalia.

Tästä siis lähdettiin liikenteeseen. Tarkoitus ei tosiaan ollu "räjäyttää" koko huushollia, mutta joskus vaan käy niin :D

E&M