Grillausta ja purkuhommia

Pihasta oli lumet sulaneet tosi kivasti, vaikka edellisestä käyntikerrasta oli vain pari päivää. Aurinko saa ihmeitä aikaan :).

Kerättiin makkarin ikkunasta takapihalle heitellyt kivet peräkauhaan ja vietiin kivikasaan, jotta saatiin nekin pois vaivoista. Sitten M lykki vähän lisää lumia ja E kaivoi grillin lumikasan alta. Pitäähän sitä nyt makkaraa saada. Eli mökkikausi on siis jo avattu ainakin grillauksen osalta :D. Tähän asti onkin makkarat paistettu saunassa kiukaanpesässä, joten oli kiva vaihteeksi istua puutarhatuolissa ja ottaa aurinkoa grillauksen lomas. Eli ei haitannut yhtään että sauna on "menetetty".

Grilli aluksi... on se tuolla jossain!

Ja sitten. Huonosti vain meinasi nuo kosteat puut palaa, mutta kyllä siinä nyt makkarat sai paistettua.

Sitten päätettiin ottaa vielä kuistin lattia auki, jotta nähtiin mitä siellä alla on. Rossilattian alla pitää päästä ryömimään koko talon läpi kuistilta lähtien.

Ekassa kuvassa lähtötilanne.

Tässä sitten lattialaudat ja vintinrappuset onkin jo irti. Ei taida vintille enää päästä hetkeen...

Tuollainen hiekka/maamohju siellä alla on ja muutama kivi.

 

Tästä kuvasta näkee jotenkuten korkeuseron pikkumakkarin ja kuisti välilllä. Kaivettavaa on noin 30 cm kivijalan alareunaan.

Ulkoseinän alin hirsi on sisäpuolelta vähän heikossa kunnossa paikka paikoin, kun ulkopuolelta sitä on mädättänyt kosteus ja sammal kivijalan päällä. Mökki pitää joko "kengittää" uudelleen eli vaihtaa koko alin hirsi tai sitten paikata vain huonoimmat kohdat.

Jäkälä vai mikä lie ainakin viihtyy ikkunankarmissa pihapuolella...

Kotimatkalla piti ottaa vauhdista kuva joka kevät syntyvästä "järvestä", jota voisi luulla isoksikin lätäköksi. Paikalla on ollut vielä 1800-luvulla oikea iso järvi, joka on sitemmin ojitettu ja kuivatettu pelloksi. Kyllä luonto kuitenkin muistaa mitä pellon sijalla kuuluisi olla, kun vesikin siihen noin helposti kerääntyy...

E&M

Kevät toi, kevät toi....ongelmia?

t

Tulihan se kevät vihdoinkin, Kotirantaankin asti!

Lumetkin alkoi sulaa oikein kunnolla ja M lykki enimpiä kasoja pihasta Tirpalla (E:n antama ristimänimi oranssille traktorille, jonka ohjauslaite pitää sirkuttavaa ääntä), jotta piha kuivaisi nopeammin. Vihdoinkin päästiin pihaan asti autolla. Tähänasti autolle on pitänyt luoda mökkitenpäähän kylätien varrelle parkkipaikka, kun muuten oltaisiin jääty kiinni lumeen.

Mökki on pienen mäen päällä, eli maa viettää mukavasti alaspäin. Sulamisvedet valuu enimmäkseen pois pihasta kunhan lumet vain lykkii alinkoihin.

Huomasipa M sitten sellaisenkin, että lumen tullessa alas navetan katolta se on väännättänyt savupiippua mennessään ja tehnyt piippuun todennäköisesti jonkinasteisia halkeamia. Se taas tarkoittaa sitä, että eipä sitten enää oikein uskalla saunaakaan lämmitellä, jos ei tahdo sammutella tulipaloa. Haljenneesta savupiipusta voi siis nousta kipinä mohjulla ja heinällä täytettyyn välikattoon. Siinäpä sitä sitten oltaisiin. Tosin naapurin kertoman mukaan sauna on meinannut palaa jo kerran aikaisemminkin välikattoon menneestä kipinästä, eli ei olisi mitenkään uusi juttu.

M yritti kyllä käydä tarkistamassa vauroita navetan välikaton kautta, mutta jätti homman sitten siihen kun jalka humahti katosta läpi... Eli ei-niin-hyvässä kunnossa tuo meidän ulkorakennus. Saatiin nyt ainakin hyvä syy rakentaa se hirsinen pihasauna. Ja ehkä myös purkaa ulkorakennus lähes kokonaan maan tasalle...? Aika näyttää.

Tuosta kuvan ympyröidystä kohdasta näkee viimesyksyisen rappauksen ja vanhan rappauksen rajan. Piippu on siis lumen painosta kallistunut maahan päin ja taittunut paikoiltaan, siksi tuota vanhaa rappausta näkyykin tuosta pellin reunasta. Ja tuo alapellikin on ihan vääntynyt. Puiset kattotikkaatkin oli tulleet lumen mukana maahan.

Kevät toi, kevät toi muurarin vaiko lisää purettavaa?

E&M

Operaatio hiekan lapiointi: viimeinen huone eli makkari

Maaliskuun loppupuolella jatkettiin viimeisen huoneen aukikaivamista, joka oltiin aloitettu jo aikoja sitten. Vajaa puolet huoneesta oli siis lapioitu, joten "viime metreillä" mentiin :). Kuvassa oikealla näkyy siis jo aiemmin aukikaivettu seinänvierusta.

Eli ei muuta kuin hihat heilumaan! Muissa huoneissa oltiin tehty niin, että E lapioi ja M miehenä kaatoi painavia sankoja ikkunasta peräkauhaan. Tällä kertaa vaihdettiin osia niin, että tehtiin pienempiä sanogollisia jotka E jaksoi nostaa ja kaataa ikkunasta. Nyt niitä ei tarvinnut yrittää heittää traktorin peräkauhaan, vaan päätettiin kaataa hiekka suoraa ikkunasta maahan. Suunnitelmissa on myöhemmässä vaiheessa nimittäin vetää maata talon ulkopuolelta, kivijalan ympäriltä talosta poispäin. Silloin kaikki katolta valuva vesi valuu talosta poispäin, eikä jää makaamaan kivijalan juureen ja mädännyttämään kaikkea kuten tähän asti. Lattiasta tuleva hiekka tasattaisiin siis ikkunan alle kertyvästä kasasta aikanaan matalaksi.

Tähän vaiheeseen kaivuu suurinpiirtein saatiin kun E:n sisko perheineen ilmoitti tulevansa käymään ja tuovansa pullakaffit tullessansa. Oltiinkin kyllä ansaittu tauko, vaikka pullakaffit keskellä kaaosta kuulosti kovin eksoottiselta...

 

Pienimmät kaksoslikat tietenkin tykkäsi juoksennella alaspäin viettävässä pihassa ja isommat tenavat innostuivat lumitöihin, pyytämättä :). Ja saatiinhan me ne kaffitkin juotua keskellä lumista pihaa. Sehän on vain järjestelykysymys! 

Kaffia ja pullaa...

...lumitöitä... 

...ja iloista talviriehaa!

Vieraiden lähdettyä työt kuitenkin jakui ja saatiin huone valmiiksi. Ja taas näitä kiviä pukkas... Isoimmat niistä jätettiin sisälle...

 

... ja pienimmät heitettiin ikkunasta pihalle, josta ne joskus pitää taas jaksaa lastata traktorin peräkauhaan. Nyt takapihalla vaan oli lunta niin paljon, ettei traktoria tuohon olisi saanut ajettua.

Tuossa sitten vielä se hiekkakasa joka huoneesta tuli. Toki kasa oli huomattavasti korkeampi ennen levitystä, lähes ikkunan alakarmin tasalle.

Lähdettiin sitten vielä lopuksi käymään tontin rajalla olevalla ladolla, jonka M osti naapurilta. Hirsistä voi aikanaan tehdä pihasaunan, uuden ulkohyysin tai muuten vain jemmata hirret talteen.

Lunta oli ainakin paljon!

 Ja siinähän se mökki/lato nyt on, meidän markin navetan takana maiden rajalla. Etuosa on lautaa, koska se on toiminut aikanaan heinälatona, mutta toinen osa on hirsirunkoinen ja siellä on oikein ikkunakin. Hirsiosassa ovat aikoinaan asuneet talon alkuperäiset rakentajat odotellessaan oikean talon valmistumista. Ei ole helppoa elämä ollut 50-luvulla, kun useampilapsisen perheen on mitänyt mahtua max. 15 neliöiseen pieneen huoneeseen yhtä aikaa. Hirsien välejäkin on yritetty aikanaan kovasti tilkitä räteillä ja sanomalehdillä... Tiedä sitten onko siitä juurikaan ollut apua.

Ikkuna on nykyään tukittu laudoilla.

Tuossa keskellä näkyvä harmaa betonijuttu on aikoinaan ollut hella tai muuri, joten kyllä tässäkin on vain asuttu kun on ollut pakko.

Tätä siis tällä kertaa.

E&M

Operaatio hiekan lapiointi: pikkumakkari

Pikkumakuuhuoneen auki kaivaminen tapahtui yllättävän nopeasti, huolimatta sielläki olleista isoista kivistä. Hiekka vain sangolla ikkunasta traktorin peräkauhaan ja pikkukivet omaan kasaansa. Kuvia ei oikeastansa tästä vaiheesta ole muutakuin loppupäästä.

E on koko hiekankaivuuprojektin aikana odottanut hiekan seasta paljastuvan "suuren aarteen", joka vois olla esim. jotain piilotettua, arvokasta tai muuten vaan siistiä. Tästäkään kämpästä aarretta ei löytynyt, vain pala jonkin eläimen (toivottavasti vain eläimen!) leukaluuta. Koiran, ehkä?? Pitihän siitäkin ainoasta "aarteesta" ny kuva ottaa!

Ja sitten siitä hiekasta...

Lattia on siis mennyt samassa tasossa tuon pystymuurin siniharmahtavan muurinperustuksen kanssa. Perustuksen ja hiekan välissä oli siis tyhjää tilaa niskapaaluille, sitten tuli betoni. Perustuksen vieressä näkyykin hiekkavalli, joka jätettiin muuria tukemaan ettei se sortuisi. Noin paksu kerros hiekkaa huoneesta on siis roudattu pois, kuin mitä kynnyksenkin alla näkyy tyhjää. Karkea arvio n. 40-50 cm. Hiekkaa on siis lapioitu ja paljon!

Siinähän niitä hiekan seasta kaivetuttuja kiviä taas möllöttää. Ja ihan pikkiriikkisiähän ne on, eikö? No ei ne näin kuvis näytä niin isoilta ku miltä ne tuntuu siinä vaihees, kun niitä rautakangella hiki hatus väännät paikoiltansa. Täs vertailun vuoksi otetus kuvas E:n koon 36 tennari ja tämän huoneen isoin kivi. Eihän tuo nyt kyllä kiven painosta mitään kerro, mutta eihän ne kivet yleensä mitään köykääsiäkään oo...

Lattian aukikaivamisessa on ainakin myös se puoli, että kun tukitut kivijalkojen liitokskohdat kaivetaan auki, pääsee ilmakin kulkemaan niistä paremmin ja maapohja tuulettumaan. Tästäkin kuvasta näkee kuinka päivänvalo vaan loistaa kivijalkojen välistä :).

 Samoista väleistä pääsee kylläkin myös sulamisvetet valumaan sisälle, mutta haittaneeko tuo.

E&M

Operaatio hiekan lapiointi: tupa

M:n mielestä hiekan lapiointi ei olisi mikään iso homma ja hoituisi kuin lasten leikki. Voiko mies olla enää enempää vääräs!? Taas opittiin, että pessimisti maan perii eikä optimisti.

Kevyttä pintakerrosta oli kiva lapioida, mutta mitä syvemmälle hiekan lapioinnissa päästiin, sitä useammin lapio tyssäsi pelkkiin kiviin. Jossain vaiheessa lapiointi tuntuikin epätoivoiselta, sillä aina kun lapion löi hiekkaan, se kilahti hervottoman kokoiseen kiveen, jonka hiekan alta rautakangella kampeaminen saattoi kestää puolikin tuntia ja vei kaikki voimat. Että helppoa kuin lasten leikki, niin taas...

Mutta siinähän se sisu kasvaa tälläisiä kivenlohkareita pyöritelles! Nämä kivet siis kaivettu tuvan hiekasta esiin. (Tuo betonihäkkyrä kuvassa on siis kellari, jonka korkeat betoniseinät kaadettiin ja kuoppa täytettiin kivillä)

Ettei mikään ihmekään miksei se lapio oikein uponnut hiekkaan vaikka kuinka yritti...

Kivet on joko alunperin olleet talon rakennuspaikan maassa ja jätetty pohjaksi tai ne on vartavasten tuotu hiekan täytteeksi ja muurin perustusten tueksi.

Tässä pyöriteltiin ne kivet traktorin peräkauhaan jotka vain pystyttiin. Se että kivet sai tuosta hiekkaylämäestä ylös ja kynnyksen yli vaati yhden jos toisenkin ärräpään, M:ltä tais revähtää selkä ja E:ltä melkein jäi varpaat vierähtävän kiven alle. Hengissä kuitenkin ainakin vielä ollaan. 

Tuossa pelkästään tuvasta tulleet pienet ja "pienet" kivet, jotka vaan saatiin liikkeelle. Loput jätetäänkin sitten sisälle ja joko halkaistaan ne ja kannetaan ulos, vedetään kivijalan alta pois, kaivetaan maahan tai jätetään pohjalle niskaparrujen tueksi. Kevät näyttää mitä niille tehdään.

Tähän loppuun vielä M:n tekemä video :D

E&M

Betonin purkaminen

Lankkujen jälkeen alettiin aukaista lattian n. 10 cm paksuista betonikerrosta. Betoni oli pakko purkaa, sillä aikanaan mökkiä rakennettaessa betonin laittaminen lattiaan ei ollut hyvä idea ainakaan, kun välissä ei ole kunnon ilmarakoa. Betoni nimittäin makaa lattian alla olevan hiekan päällä, joka on nostattanut kosteuden betoniin ja siitä eristeeseen ja homehduttanut lankkujen alapintoja. Nyt siis tarkoituksena on purkaa betoni, kaivaa hiekat kivijalkojen alaosaan asti pois ja tehdä uusi ns. rossipohja. Rossipohjan tarkoituksena on antaa ilman kiertää lattian alla, jotta kosteuden nousu lattiaan pystytään estämään. Lattian ja maan väliin jätetään siis kunnollinen tuuletusväli ns. ryömintätila joka sitten tuulettuu kivijalan "kissanluukkujen" kautta.

Alkuun ensin muutama kuva keskeltä painuneesta ja lohkeilleesta betonista. Betoni on painunut, koska sen alla olevaa maata ei ole tampattu kunnolla ja se on ensin päässyt painumaan ja samalla valahdattanut betonin.

Tuvassa aloitettiin vähän jo murtamaan betonia.

Tästä makuuhuoneesta otetusta kuvasta näkee miten betoni on painunut keskeltä...

Tuo musta aine, joka näkyy hirressä juuri betonin reunan yläpuolella on ei-niin-terveellistä kreosiittia eli kivihiilitervaa, jota on aikanaan käytetty kosteuseristeenä tai sitten se on pikeä. Arvailun varaan jää kumpaa se on...

 

Betonin alta paljastuikin sitten tuvassa kosteaa ja muissa huoneissa kuivempaa hiekkaa ja paljon pieniä kiviä.

 

Sitten vain tuota hiekkaa kaivamaan ja ulos kärräämään!

E&M

Lattilankkujen irrotus

Kuten on jo selvinnytkin, remontti ei sitten jäänytkään pelkkiin seiniin. Päätettiin sitten, että kun ollaan kerran jo aloitettukin niin viedään koko homma loppuun asti. Eli lattiat aukaistiin kaikista huoneista paitsi kuistista. Ensin lähtivät lankut tuvasta.

Tässä näkyy lankkujen tukipuut "niskat", kellarinkuoppa ja eristeenä käytetty karhuntalja. Alla betoni.

Villat olivat pahasti homehtuneita etenkin siitä kohdasta, missä tiskikaappi oli eli tuvanovensuusta heti vasemmalla.

Myös lattialankkujen alapinnassa, kuten ensimmäisen kuvan niskahirsissäkin on valkoista jauho/pölymäistä hometta. Erään nettisivun mukaan home haisee ummehtuneelta tai kostealta maakellarilta tai mullalta, ja lankkujen irrottamisen jälkeen tuvassa todellakin haisi juuri siltä! Samaisen nettisivun mukaan valkoinen home vaatii eniten kosteutta, sitten tulee siniset ja harmaat homeet. Musta home (hirret tummentanut?) kestää parhaiten kuivuutta. Anyway, ei nämä mitään terveellisiä mökkikavereita todellakaan olisi olleet, joten parempi vaan, että avattiin lattiat ja alettiin purkaa betonia niin saatiin kkosteus pois ja ilma vaihtumaan.

Tuvan seinien lähes mustista alahirsistä saadaan myöhemmin tarkempaa tietoa esim. mikä tummuuden on aiheuttanut. Raportoidaan siitä sitten myöhemmin kun tiedetään paremmin.

Tässä M irrottaa pikkumakuuhuoneen niskoja. Lattialla oli paksut lastulevyt ja sen alla tukipuut ja betoni. Isommassa makuuhuoneessa lankut, mutta muuten samanlaista. Sieltä ei vaan satuttu ottamaan yhtäkään kuvaa.

E&M